Häämatkalla Unkarissa: Päivä Tihanyn niemimaalla
Parin tuulisen ja kylmän päivän jälkeen oli luvattu kaunista säätä, joten suuntasimme satamaan ja lautalla (http://en.balatonihajozas.hu) järven toiselle puolelle.
Tihanyn kaunis kylä on kuuluisa luostaristaan ja laventeliviljelmistään. Edellisellä Unkarin reissulla (kauan sitten vuonna 2002) poikkesin luostarin pihamaalla maisemia katselemassa, mutta nyt oli kiva tutustua kylään paremmin.
Perillä aurinko rupesi paistamaan ja rinnettä kavutessa tuli jopa niin lämmin, että sai riisua takin pois. Ihastelimme kauniita taloja ja vehreää maisemaa.
Ylhäältä avautui upeat maisemat Balatonin ylle.
Virvoittavat juomat nautittuamme lähdimme tutustumaan itse luostariin.
Kirkko oli sisältä vaalea ja kauniisti koristeltu. Itse pidän kuitenkin enemmän keskiaikaisista kivikirkoista ja goottilaisista kirkoista upeine kaarineen.
Kirkon perältä laskeuduttiin alas kryptaan ja sieltä kiertämään luostarin kellaria.
Nähtävillä oli luostarin historiaa ja sen nykypäivää. Museo ei ole suuri, joten aikaa kylän kiertelyyn jäi runsaasti.
Luostarin pihalla olisi ollut kahvilakin, mutta se oli suljettu. Puodissa oli myynnissä luostarin viinejä ja suklaita, mutta hinnat olivat sen verran korkeita, että ne jäivät ostamatta.
Luostarilta laskeuduimme alas kylänraitille. Muistot tulvivat mieleen edellisestä vierailusta. Silloin oli paahteinen hellesää ja kylä kietoutui keltaiseen usvaan.
Nälkä kurni masussa ja tutkailimme ravintoloiden menuja. Päädyimme rauhalliseen ravintolaan (Gulyas Udvar), joka tarjosi unkarilaisia herkkuja. Asiaan saattoi vaikuttaa myös portsarina toiminut suloinen kissa.
Masut täynnä gulassia ja pörkölttiä oli hyvä jatkaa tutkimusmatkaa.
Kylänraitilla oli suloisia puoteja, joissa myytiin paprikatuotteita, käsitöitä ja laventelikosmetiikkaa. Itsekin hullaannuin kadulle asti levinneestä huumaavan tuoksuvasta laventelista ja pari putelia päätyikin ostoskassiin.
Laventelia oli tarjolla myös jäätelön muodossa ja sepäs olikin maukasta. Luostarin vastapäätä oli mukava jätskibaari, jonka terassilla oli hyvä rentoutua hetken aikaa.
Läheisellä mäellä sijaitsee Via Dolorosaksi nimetty paikka. Kapusimme ylös maisemia ihastelemaan ja geokätköä loggaamaan.
Mäen päälle kannattaa kavuta upean maiseman vuoksi.
Mäen vierustalla sijaitseva ravintola Echo kutsui janoisia luokseen ja kävimme maisematerassilla nauttimassa kuumat juomat, koska sää oli taas vähän viilentynyt.
Kun oli aika suunnata takaisin satamaan, suuntasimme vehreälle metsäpolulle. Se kiersi kylän reunustaa jyrkkää mäkeä alas ja kohti rantaa.
Lauttaa odotellessa istuimme rantaravintolassa ja taisin hörpätä päivän toisen limonadinkin. Melkein kaikissa ravintoloissa, joissa matkan aikana kävimme oli tarjolla itse tehtyä limonadia. Kaikki erilaisia ja äärimmäisen makoisia.
Paluumatka sujui rauhallisesti laskevaa aurinkoa ihaillen.
Perillä Siófokissa olikin jo pimeää. Muutamasta ravintolasta kuului musiikkia, mutta muuten oli kaduilla hiljaista. Mieli oli iloinen mukavan retkipäivän ansiosta
Kommentit