Ronkansuo
Ronkansuo kuuluu Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistoon ja sijaitsee sen lounaispuolella. Ronkantien/Risteentien varrella on kunnollinen parkkipaikka autolle, josta lähtee polku alas suolle ja siellä kiertää pitkoksin lyhyt luontopolku. Metsähallitus on ilmeisesti pari vuotta sitten luopunut alueen hoidosta vähäisen kävijämäärän takia. Sen takia tien varrella ei ole opasteita paikalle.
Polku alas harjulta on leveä ja hyväkuntoinen. Muutamia kaatuneita puita matkan varrella, mutta niiden yli ei tarvitse kiipeillä. Luontopolun käpykyltin vierestä voi jatkaa polkua tai kääntyä oikealle, josta pääsee pitkosten toiseen päähän.
Itse jatkoin vielä polkua kiertääkseni luontopolun myötäpäivään.
Suo vastaanotti kulkijan aurinkoisena ja tuoksuvana. Pitkosten vieressä maa oli vähän rapsakkaa yön jäljiltä. Saappaat jalassa oli hyvä poiketa sivummalle geokätköä etsimään. Pitkospuut ovat hyväkuntoiset ja niillä on mukava kulkea.
En ollut ainoa kulkija suolla. Pariskunta kulki kauempana karpaloita keräämässä. Maistoin minäkin yhden. Oli kirpsakkaa.
Ihastelin suon värejä ja tutkailin opastauluja, jotka kertovat suon eläimistöstä. Eläimiä ei näkynyt, paitsi hämähäkkejä. Kesällä täälläkin varmasti perhoset lentelevät ja suosirkat sirittävät. Joku lintu piti kauempana hassua ääntä.
Luontopolun lopussa tuli vanha rajakivi vastaan. Suo kuuluu Huittisiin, mutta metsäalue on jo Kokemäen alueella.
Palasin polulle ja jatkoin sitä vielä pidemmälle metsään.
Hetken päästä polulla tulee vastaan jännä näkymä. Maasta kohoaa paksu kerros pyöreitä kiviä. Pirunpelloksi (Huom! Ei luonnollinen pirunpelto, vaan ihmisen toiminnan myötä syntynyt.) sitä kai kutsutaan. Kivialueen päältä on hienot näkymät suolle.
Polku jatkuu metsään ja eteen tulee lisää kiviä. Ne ovat aaltoilevassa muodossa ja enemmän sammaleen peitossa. Jatkan matkaani vielä pidemmälle kunnes polku nousee autotielle. Käännyn ja kuljen samaa reittiä takaisin.
Ronkansuon luontopolku kartalla, KLIK!
Polku alas harjulta on leveä ja hyväkuntoinen. Muutamia kaatuneita puita matkan varrella, mutta niiden yli ei tarvitse kiipeillä. Luontopolun käpykyltin vierestä voi jatkaa polkua tai kääntyä oikealle, josta pääsee pitkosten toiseen päähän.
Itse jatkoin vielä polkua kiertääkseni luontopolun myötäpäivään.
Suo vastaanotti kulkijan aurinkoisena ja tuoksuvana. Pitkosten vieressä maa oli vähän rapsakkaa yön jäljiltä. Saappaat jalassa oli hyvä poiketa sivummalle geokätköä etsimään. Pitkospuut ovat hyväkuntoiset ja niillä on mukava kulkea.
En ollut ainoa kulkija suolla. Pariskunta kulki kauempana karpaloita keräämässä. Maistoin minäkin yhden. Oli kirpsakkaa.
Ihastelin suon värejä ja tutkailin opastauluja, jotka kertovat suon eläimistöstä. Eläimiä ei näkynyt, paitsi hämähäkkejä. Kesällä täälläkin varmasti perhoset lentelevät ja suosirkat sirittävät. Joku lintu piti kauempana hassua ääntä.
Luontopolun lopussa tuli vanha rajakivi vastaan. Suo kuuluu Huittisiin, mutta metsäalue on jo Kokemäen alueella.
Palasin polulle ja jatkoin sitä vielä pidemmälle metsään.
Hetken päästä polulla tulee vastaan jännä näkymä. Maasta kohoaa paksu kerros pyöreitä kiviä. Pirunpelloksi (Huom! Ei luonnollinen pirunpelto, vaan ihmisen toiminnan myötä syntynyt.) sitä kai kutsutaan. Kivialueen päältä on hienot näkymät suolle.
Polku jatkuu metsään ja eteen tulee lisää kiviä. Ne ovat aaltoilevassa muodossa ja enemmän sammaleen peitossa. Jatkan matkaani vielä pidemmälle kunnes polku nousee autotielle. Käännyn ja kuljen samaa reittiä takaisin.
Ronkansuon luontopolku kartalla, KLIK!
Kommentit