Yö seitsemisen kansallispuistossa
Viime viikonloppuna saimme nauttia upeasta toukokuisesta säästä. Hyppäsimme iltapäivällä autoon ja suuntasimme Seitsemisen metsiin pienelle viikonloppuvaellukselle.
Auton jätimme Multiharjun parkkipaikalle, jossa oli ennestään pari autoa.
Siinä aarnimetsän läpi kävellessä pohdimme tulisiko ketään enää vastaan vai olisivatko kaikki päiväkävijät jo lähteneet pois kun kellokin oli jo yli kuusi.
Suuntana meillä oli kuuden kilometrin päässä sijaitseva Liesijärven leiripaikka.
Lämpimässä illassa oli mukava kulkea vaikka välillä oli haastavaa kostean reitin takia. Pitkospuita oli purettu, eikä uusia vielä asennettu paikoilleen. Olimme kumpikin lenkkikengillä liikenteessä, mutta hyvin pärjättiin.
Matkan varrella tuli jonkun verran ihmisiä vastaan. Samaa opiskelijaryhmää mitä ilmeisimmin.
Reittivalinta osui nappiin, sillä polku kulki ohi upeiden joki- ja lampimaisemien.
Jokiristin risteyksessä pidimme juomatauon ja napsimme vähän pähkinöitä. Leiripaikalta kuului musiikkia.
Matka jatkui yli Liesijoen ja pian saavuimme vanhalle myllylle.
Mylly ei ollut alkuperäinen, mutta tuotu samaan kohtaan kuvastamaan paikalla ollutta myllyä, jota lähialueen tilalliset käyttivät aikoinaan.
Vesi virtasi vauhdikkaasti lattian alta.
Myllyn kattoa ollaan ilmeisesti remppaamassa, sillä paikalle oli tuotu iso kasa päreitä. Vielä pääsi ihastelemaan suloista sammalkattoa.
Liesilammin rannalla pääsimme ihmettelemään majavien hampaidenjälkiäkin. Lättähännät itse pysyivät piilossa.
Kelloa emme katsoneet, mutta noin kymmenen maissa saavuimme leiriin. Yllätykseksemme paikka oli aivan täynnä väkeä. Laavun ympäristössä majoittautui mekkaloivia nuoria, mutta leiripaikka oli onneksi jaettu kahteen osaan. Toisella puolella oli koululaisryhmä ja muutamia aikuisporukoita. Taisimme viedä viimeisen mahdollisen telttapaikan.
Laitoimme teltan kasaan ja suuntasimme samantien nuotiolle ruuanlaittoon. Chorizo-makaronimössö oli maittavaa ja jälkkäriksi paahdoimme ihania vaahtokarkkeja. Ilta oli tyyni, mutta hyttysiä ei juurikaan näkynyt.
Yö sujui makuupussissa pyörien, joten kauhean aikaisin ei tehnyt mieli nousta sieltä pois.
Kun vihdoin pääsimme jalkeille, olivat kaikki muut jo lähdössä. Pääsimme kokkailemaan aamupalaa kaikessa rauhassa.
Leiripaikka näytti oikein mukavalta aamun valossa.
Reitti vei meidät Haukilammen kautta Koveron tilalle ja sieltä takaisin Multiharjun parkkikselle. 8,8 kilometriä oli päivän mittariin suunniteltuna.
Ilma oli helteinen jo aamusta, joten pitkähihaiset oli pakattu rinkkaan.
Reitti oli helppokulkuinen, jotel askel oli kevyt ja vauhdikas. Vauhtimme oli huomattavasti nopeampi edellisiltaan verrattuna. Kosteita kohtiakin oli vähemmän, joten ei tarvinnut arpoa askelien kanssa.
Vastaantulijoitakin oli liikenteessä huomattavasti enemmän.
Haukilammella oli muitakin pitämässä lounastaukoa. Myös ampiaiset.
Koveron tilaa odotin pääseväni ihastelemaan sisätiloja myöten, mutta sepäs olikin kiinni. Mahtaakohan aueta vasta kesällä retkeilijöiden iloksi?
Koverolta ei ollutkaan enää pitkä matka autolle. Tällä kertaa parkkipaikka oli täynnä autoja. Eikä ihme niin upealla säällä.
Mukava yön yli reissu teki hyvää ja muutenkin kivaa vaihtelua päiväretkille, joita yleensä teen. Samalla tuli rastittua retkiyöhaasteen kevätyö listalta.
Kommentit