Ilta kansallispuistossa

Olen henkeen ja vereen aamuretkeilijä. Olen yleensä paikalla kun muut vielä nukkuvat tai lukevat aamun lehteään.

Maanantai-iltana päätin kuitenkin lähteä matkaan vasta illan tullen. Sääennuste näytti selkiintyvää iltaa kohden. Mies oli työreissussa ja minulla vähän tylsää. Valmistin hyvät eväät mukaan ja huristelin Mutilahdelle.

Odotin parkkipaikan olevan täynnä lintubongareiden autoja, mutta vapaasti sain valita paikan autolleni. Olikohan jo liian myöhäinen ajankohta heille?

Kurjet esittelivät tanssi- ja laulutaitojaan heti kun astuin autosta ulos.

Suuntasin pitkoksia ns. väärään suuntaan. Lyhyen matkan päässä on kiva valokuvauspaikka, mutta se olikin tällä kertaa vähävetinen ja pimeä. Takaisin alkuun ja varsinaisen kierroksen suuntaan siis.

Taiteilin huonokuntoisilla pitkoksilla ja morjestin koiranulkoiluttajia. Pilviä oli taivaalla vielä runsaasti, mutta ne näyttivät liikkuvan vauhdikkaasti.

Matkalla Isosuon näkötornille pohdiskelin pitkospuiden kohtaloa. Ne ovat menneet parina viimeisenä vuotena nopeasti huonoon kuntoon. Viime viikolla olin Puurijärvi ja Isosuon kansallispuiston 25-vuotisjuhlaseminaarissa ja siellä lupailtiin yhteistyötä Huittisten vankilan kanssa. Eilen saimmekin iloksemme lukea lehdistä, että yhteistyö on varmistunut. Metsähallitus ja Satakunnan vankila ovat solmineet 1,5 vuotta kestävän yhteistyösopimuksen vankien kuntouttavasta työtoiminnasta Satakunnan luontokohteissa.

Käyttökiellossa oleva näkötornikin saa varmasti uuden elämän kyseisen yhteistyön ansiosta.

Tarkoitukseni oli nauttia eväät tornilla, mutta yht'äkkiä taivas repesi. Niskaan tuli vettä ja rakeita, joten siirryin juoksujalkaa turvesuulille suojaan.

Se tarjosikin hyvän paikan syödä eväsleipät. Joku oli kasannut laudoista matalan penkinkin, joten pääsi hetkeksi istahtamaan.

Evästaukoni aikana sadekin lakkasi ja taivas kirkastui. Siirtyessäni padon suuntaan tuli vielä pari ulkoilijaa vastaan. Mutilahden lintutornilla ei näkynyt ketään. Kurkia lensi pääni yli ja veden pinnan päällä lentelivät jotkut pikkulinnut varsin komeasti.

Padolla vesi virtasi vauhdikkaasti.

Vesikasvit liikkuivat kauniisti virtauksen mukana ja lumouduin tuijottelemaan niitä.

Siinä padon reunalla kyykkiessäni huomasin ilmankin lämmenneen. Aurinko paistoi mukavasti, eikä tuulikaan osunut rannalle. Tuli jo vähän sellainen kesäfiilis.

Olin ottanut kiikarit varmuuden vuoksi mukaan, mutta missään ei näkynyt lintujen liikehdintää. Kaipa nekin menevät yöpuulle yhdeksän aikaan.

Tallustelin vielä kaikessa rauhassa lintutornille maisemia katsomaan. Kaunis auringonlasku värjäsi taivaan hennon persikkaiseksi. Viereisessä koivussa peippo luritteli kauniisti. Olisikohan ollut jo tuutulaulu meikäläiselle?

Hyvillä mielin suuntasin takaisin autolle. Mukavasti hurahti kaksi tuntia rakkassa paikassa kauniina kevätiltana. Jospa tulevaisuudessa lähtisin useamminkin iltaisin retkelle. Nappaisin sen miekkosenkin mukaan.