Paluu paratiisiin

Harjavalta kutsui kulkijaa pitkästä aikaa. Rakastan Paratiisilehdon luontopolkua Kokemäenjoen rannalla, mutten ole käynyt paikan päällä muutamaan vuoteen. Talvella oli tarkoitus käydä, mutta olin vähän viime tingassa ja kelit oli jo niin liukkaat, ettei ilman nastoja olisi pärjännyt.

Nämä mahtavat hellekelit saivat vihdoin lähtemään luontopolulle.

Varjoisissa paikoissa oli vielä mukavan vilpoisaa, mutta auringossa todella helteistä.

Vesi näytti olevan aika alhaalla voimalaitoksen alapuolella ns. kakkosuomassa. Varmasti joskus vesi korkeammallakin?

Suunnatessa syvemmälle lehtoon, en vieläkään käynyt kylässä sillan alla. Onko joku uskaltautunut?

Polulla oli rauhallista ihmisten suhteen, muttei niinkään hyttysten. Paljas yläselkä joutui melkoisen pistosmäärän kohteeksi. Olen tullut siihen tulokseen, että antaa hyttysten alkukesästä pistää vapaasti niin myöhemmin ei enää kutise. Viime kesänä ainakin toimi loistavasti tämä taktiikka. Offeja en suostu käyttämään, enkä toimivaa luonnonkosmetiikan karkotetta ole vielä keksinyt. Kärsimys vie voittoon, hehee!

Luonto on parissa viikossa herännyt eloon ja kaikkialla on kauniin vihreää. Harmillisen kuivaa vaan. Sateita jo kaipaillaan.

Rinteen puroissa riitti vielä vettä.

Ylämäen jälkeen oli melkoisen kuumat oltavat, joten tällä kertaa jätin uimarannalle laskeutumisen väliin. Eipä tullut uikkareitakaan mukaan ja ainakin ylempänä joessa oli vielä öljypuomeja talvella tapahtuneen onnettomuuden jäljiltä.

Ensimmäistä kertaa jatkoin polulla Satalinnan jälkeen. Polku kulki hetken aikaa mäntykankaan läpi, jonka jälkeen sukellettiin tiheään kuusimetsään.

Metsän keskeltä löytyi kapea suokaistalekin. Maksanoja taisi olla nimeltään.

Polun varrelta jossain Satalinnan takana löytyi kaunis näköalapaikka. Ihan törmän reunalle ei päässyt sortumavaaran takia. Kaunis välkehtivä joki näkyi kuitenkin hyvin vähän etäämmältäkin.

Istahdin hetkeksi huvimajalle juomataukoa pitämään. Paikalla oli todella inhottava tunnelma ilmassa, joten jatkoin äkkiä matkaani. Tiedä sitten mistä oli kyse..

Paluumatkalla ei tullut paljoa kuvattua, sillä askel oli kevyt alamäkeen mentäessä ja nälkäkin rupesi jo kurnimaan.

6,3 kilometriä on koko matkan pituus ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan kohteeseen eri vuodenaikoina. Ruska-aikaan voisi käydä seuraavan kerran kauniita maisemia ihastelemassa.