Säynätti
Suunnattiin lauantai-aamuna aikaisin Säynätin retkeilypolulle, joka sijaitsee noin 13 kilometrin päässä Mikkelin keskustasta. Jätettiin auto Kaunisniemelle keittokatoksen viereen ja siitä suunnattiin polulle. Ilma oli kaunis ja lämmin, eikä muita retkeilijöitä näkynyt.
Ensimmäiseksi suunnattiin Säynätinsaareen.
Saaressa oli kaunista ja istuskeltiin kalliolla ihastelemassa puhdasta järveä. Siellä oli nuotiopaikka, jossa joku kalamies oli saaliinsa paistanut.
Saaren jälkeen jatkoimme kierrosta. Polut olivat helppokulkuisia, joten hirveesti ei tarvinut kompuroida juurissa. Muutamat pitkospuu-osuudet olivat hieman heikkokuntoisia, mutta eivät tuottaneet ongelmia. Maisemaa oli monenlaista matkan varrella ja nähtiimpä hieman syksyistäkin maisemaa kallioiden päällä.
Reitin varrella kuljettiin jonkin matkaa metsäautotietä pitkin, mutta se toi mielestä matkaan vaihtelua. Nähtiin siellä ravihevonenkin harjoittelemassa. :)
8,5 kilometrin retki oli mukava. Vielä kun oltaisiin uitu saaressa eikä Kaunisniemessä. EIhän siitä uimisesta tullut mtn, kun upposin puoleen säären asti lehtimoskaan. Ihanat metaanikuplat pulpahtelivat pintaan, kun jalat painuivat lehtikerrokseen.
Retken jälkeen maistuivat nötköttivoileivät.
Seuraava retki onkin varmaan telttaretki. Täytynee vaan pohtia mihin se suuntautuu...
Ensimmäiseksi suunnattiin Säynätinsaareen.
Saaressa oli kaunista ja istuskeltiin kalliolla ihastelemassa puhdasta järveä. Siellä oli nuotiopaikka, jossa joku kalamies oli saaliinsa paistanut.
Saaren jälkeen jatkoimme kierrosta. Polut olivat helppokulkuisia, joten hirveesti ei tarvinut kompuroida juurissa. Muutamat pitkospuu-osuudet olivat hieman heikkokuntoisia, mutta eivät tuottaneet ongelmia. Maisemaa oli monenlaista matkan varrella ja nähtiimpä hieman syksyistäkin maisemaa kallioiden päällä.
Reitin varrella kuljettiin jonkin matkaa metsäautotietä pitkin, mutta se toi mielestä matkaan vaihtelua. Nähtiin siellä ravihevonenkin harjoittelemassa. :)
8,5 kilometrin retki oli mukava. Vielä kun oltaisiin uitu saaressa eikä Kaunisniemessä. EIhän siitä uimisesta tullut mtn, kun upposin puoleen säären asti lehtimoskaan. Ihanat metaanikuplat pulpahtelivat pintaan, kun jalat painuivat lehtikerrokseen.
Retken jälkeen maistuivat nötköttivoileivät.
Seuraava retki onkin varmaan telttaretki. Täytynee vaan pohtia mihin se suuntautuu...
Kommentit