Syysloma Puolassa - Oliwa Zoo, Gdansk

Hei ihanaiset!

Joulujännitystä on jo ilmassa, joten hyvä välillä suunnata ajatuksia muualle. Lomamuistoihin meikäläisen osalta.

Meidän syyslomareissun toinen iso päiväretki suuntautui Gdanskin eläintarhaan.

Kaupungin laitamilla sijaitsevan eläintarhan saavuttaa helposti junalla ja bussilla (nrot 179 ja 622 ainakin menevät sinne), eikä suora matka überillakaan tainnut mahdottomasti maksaa.

Eläintarhat ovat monesti vähän riskaabeli matkakohde, mutta yritin mahdollisimman hyvin etukäteen selvittää, että kyseessä on kunnollinen paikka, joka ei ole olemassa eläimiä riistääkseen. Kaikki vaikutti hyvältä, joten ilomielin lähdimme eläimiä katsomaan.

Minihippoja!!

Viileähkö ja sateinen päivä osui kohdalle, mutta saipahan kierrellä rauhassa. Eläintarha on todella laaja, joten 2-3 tuntia saa ainakin varata aikaa vierailulle. Alueella kiertää myös "juna", jonka kyydistä näkee tärkeimmät kohteet 45 minuutissa.

Hetken päästä sadepisarat herättivät leijonat ja ne katosivat nopeasti suojaisempiin unipaikkoihin.

Ilokseni huomasin, että moni aitaus oli niin suuri tai kaukana kävelyreiteistä, että eläimillä oli omaa rauhaa.

Kaikista suurin ruuhka oli matelija- ja lintutalossa, vaikka luulisi niiden kiinnostavan ihmisiä kaikkein vähiten. Toisaalta silloin myös satoi eniten, joka saattoi vaikuttaa asiaan.

Mukava oli päästä näkemään uusia lajeja. En ollut koskaan aiemmin nähnyt yhtä lempieläimistäni, nimittäin gepardia. Kissat pötköttelivät laiskasti tiheän aidan takana heinikossa, joten kovin paljoa tullut nytkään nähtyä. Meikäläisen 'bucket list' sisältää gepardien rapsuttamisen, joten Afrikkaan on joskus suunnattava.

Mangustit ovat ikilemppareita, joiden puuhia on aina hauska seurata. Aika vekkuleita.

Pingviinien aitaus oli alueen hienoimpia. Omat mökit ja suuri vesialue.

Kierroksen puolivälissä kävimme ainoassa avoinna olevassa ravintolassa. Hamppareita, wrappeja ja ranskiksia söimme porukalla. Me gluteenittomat nautimme ranskikset salaatilla, kun ei kauheasti muuta tarjolla ollut. Hyvä näin jälkiviisaana sanoa, että taas olisi omat eväät olleet paikallaan.

Joidenkin vaarattomien eläinten aitaukset rajoittuivat ihan kävelytiehen ja ihmiset pääsivät rapsutteluetäisyydelle. Vaadittiin mielenlujuutta pitää näpit omalla puolellaan. En oikein edes tiennyt, että saako eläimiin koskea jos ne tulevat itse tekemään tuttavuutta? Nimim. henkilö, joka eräässä kotimaisessa eläintarhassa saattoi villihevosta vähän turvasta rapsuttaa.

Tuolla oli pikkuinen masupussista kurkkimassa.

Mikä haba! En ryttyilisi.

Kauriit ainakin nauttivat, kun joku niille syötti voikukan lehtiä. Rapsutteluja eivät niinkään kaivanneet.

Kierroksen loppupuolella aitaukset suurenivat ja kaunista metsää tuli vastaan joka nurkalla. Pienehkö kiipeilypuistokin tuli vastaan alueen sisällä.

Susien metsäinen aitaus oli yksi upeimmista ja ne tulivat niin lähelle, että melkein olisi ylettynyt koskemaan hännänpäätä. Menin niin hämilleni, että kamerakin tarkensi aitaan komian hukan sijaan.

Susi kuuluu kanssa omiin ikilemppareihini ja se on ainoa isompi petoeläin, johon olen luonnossa törmännyt.

Haluan näitä kotipihaan! Mikä kasvi?

Alue oli yleisilmeeltään todella siisti ja viheralueisiin oli panostettu kunnolla. Kaunis vesiputousalue hyvänä esimerkkinä siitä.

Kääpiöpuhveli (Anoa) tykästyi meikäläiseen niin, että en kerennyt kissaa sanoa, kun käsiä jo nuoleskeltiin innokkaasti. Meistä tuli täten hyvät kaverit.

Karhumuoria olisi ollut mukava käydä katsomassa, mutta oli poloinen sairastunut ja reitti karhuluolalle oli kokonaan suljettu.

Kierroksen loppupuolelta löytyi mukavia evästyspaikkoja isojen puiden katveesta. Löysimme myös apinasaaren, jonka asukkaat olivat jo siirtyneet talvimajoitukseen. Apinoita päästiin kyllä näkemään niiden omissa rakennuksissaan, mutta ne saivat minut vähän ahdistumaan. Simpanssit erityisesti. Ne ovat niin aggressiivisen oloisia aina, että kannattaisikohan ne vaan jättää luontoon omiin oloihinsa?

Päärakennus on ollut aikoinaan jonkin sortin hoitolaitos.

Poislähtiessä tapasin vielä toisen innokkaan eläimen. Pieni musta kissa juoksi huutaen minua vastaan ja rupesi puskemaan hurjasti. Kyllä ne kissat ovat kaikista rakkaimpia otuksia maan päällä. Pitävät ihmisen terveenä ja karkottavat tuholaiset talosta.

Eläintarhan hurjin peto!

Oikein mukava eläintarhavierailu, josta jäi positiivinen fiilis koko porukalle. Suosittelen oikein lämpimästi. Samaan reissuun kannattaa yhdistää (ainakin kesällä) Sopotin rannalla käyminen, sillä ovat melko lähellä toisiaan.


Oliwa Zoo
Karwieńska 3, 80-328 Gdańsk

https://zoo.gda.pl/en