Syksyn aikaiset aamut

Piti nukkumani pitkään tänään, mutta heräsin jo seitsemän jälkeen vatsakipuun. Katsoin ulos ikkunasta ja siellä olikin kaunista, vaikka säätiedotus oli luvannut harmaata ja sateista.

Unihiekkaa oli silmissä, mutta kiskoin ulkoiluvaatteet päälle ja lähdin nauttimaan syksyn ensimmäisestä (tai toisesta, sillä alkuviikosta oli auton ikkunat jäässä) pakkasaamusta.

Ajelin Ripovuorelle katsomaan auringonnousun maisemia. Muutama auto ajoi Karhiniemen sillan yli ja karvalehmät huutelivat metsikön takana, muuten oli hiljaista.

Raikas ilma tuntui ihanalta.

Maisemissakaan ei ollut valittamista.

Ripovuori on suosittu ajanviettopaikka Huittisissa ja taas oli joku ollut pitämässä nuotiota kalliolla. Pohdiskelin, että olisikohan mahdollista rakentaa mäelle ihan oikea tulipaikka? Olisi aika upea paikka vaikkapa laavulle. Paikka on luonnonsuojelualuetta, etten tiedä millainen perustamissäädös alueella on tulen suhteen.

Joen päällä oleva usva on sellaista, jota jaksaisi tuijotella loputtomiin. Siispä siirryin autolla alas sillan kupeeseen.

Uimarannalla aurinko paistoi jo enemmän. Vastarannalla lähdettiin veneilemään ja jostain kaukaisuudesta kuului laukauksia. Vesilintujen metsästys meneillään. Jokivarren asukkina monesti tullut herättyäkin siihen ääneen, jos ikkuna ollut auki.

Uimarannan vesi oli leväistä. Ei olisi tehnyt mieli mennä uimaan.

Ei ole kertaakaan tullut käytyä uimassa täällä kylän virallisella uimarannalla. Polttaripiknikillä kylläkin ja aina silloin tällöin valokuvailemassa.

Poijuilla vesi on 1,6 metrin syvyistä, mutta sen jälkeen tulee nopeasti syvää ja virtauksestakin varoitellaan. Ei oikein kuulosta houkuttelevalta.

Usva liikkui veden pinnalla vauhdikkaasti. Sen kulkua oli hauska seurata.

 

Kävin kurkkimassa maisemia sillalta käsin.

Ohi ajanut vene teki kauniita aaltoja muuten tasaiseen pintaan.

Hetken vielä ihastelin maisemia, kunnes maha alkoi kurnimaan. Aamupalalle oli siis suunnattava.

Tämä on kyllä paras tapa herätä päivään!