Risukeitin testissä

Harmaa, tuulinen, mutta lämmin syyskuinen päivä. Oiva sää lähteä pyöräretkelle. Katsoin kartasta sopivan parinkymmenen kilsan lenkin tuonne Rekikosken suunnalle. 

Otin mukaan syntymäpäivälahjaksi itselleni ostamani risukeittimen, sillä en ollut kerennyt sitä vielä testailemaan. Syntymäpäivää vietin jo maaliskuussa, että on mahtanut kiirettä pidellä. 

Eväspaikaksi valikoitui Pyölönvuorella sijaitseva Latulaavu. Tässä on eväitä ennenkin nautittu.

Tällä kertaa oli siis testissä uusi risukeitin. Savotan Happy Stove tuli korvaamaan vanhaa vale-Trangiaa, joka on ollut käytössä lähinnä meidän rallireissuilla.

Iloinen risukeitin on avainlipputuote ja sen kotimaisuusaste on 50%. Osa tuotannosta suoritetaan Virossa, että ei sen kauempana.

Rosteriteräksestä valmistettu keitin on kevyt ja se pakkautuu nätisti omaan pussukkaan. Kasaaminen oli helppoa ilman ohjeitakin. Sen kun napsauttaa osat omiin kolosiinsa. Plussaa siitä, että reunat eivät ole mitenkään erityisen terävät, jotta paljain käsin pystyy hyvin sitä käsittelemään.

Ensimmäisellä testikerralla en kokeillut käyttöä risuilla, vaan nappasin kotoa mukaan tuommoisia ohkaisia puusuikaleita. Näitä tulee polttopuiden mukana aina kauheasti, mutta toimivat loistavina sytykkeinä. Nytkin pari pahvilaatikollista ulkorakennuksessa pelkästään tätä silppua.

Hankin keittimen kaveriksi pienen teräskattilan, jossa kahvat kummallakin puolella. Ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin yksi pitkä kahva.

Kanttarellirisotto porisi oikein mukavasti kattilassa. Hankalinta oli säädellä tehoa, sillä kiehuminen oli turhan voimakasta. Ehkä pienemmillä risuilla säätely onnistuu paremmin. Kerran pääsi tuli melkein sammumaan, kun puuhastelin sivummalla, mutta uudelleensytytys onnistui vaivattomasti.

Oikein passeli ostos. Tämä tulee kyllä kulkemaan mukana retkillä tulevaisuudessa.

Tsek! http://finn-savotta.fi/tuotteet/happy-stove-risukeitin/

P.S. Kotiin päästyä reitti paljastui 28 kilometrin pituiseksi. Tulipahan poljettua. Osa matkasta jopa pururataa pitkin.