Sumuinen aamu Hiittenkarilla

Kauniit sumuiset aamut ovat taas täällä. Tänä vuonna piti niitä odottaa syyskuulle asti.

Olin poikkeuksellisesti varannut autohuollon Säkylästä. Ajelin hernerokkasumussa sinne ja kävin vaihtamassa oman biilini vara-autoon.

Suuntasin rantareittiä pitkin Euran puolelle ja Hiittenkarin luontopolun lähistölle parkkiin. En olekaan tainnut käydä paikalla useampaan vuoteen.

Vastassa oli hiljainen ja samea maisema. Aallot löivät hiljalleen rantaan ja linnut huutelivat kaukaisuudessa.

Yksinäinen veneilijä keinui aalloilla.

Tutkailin maisemia ja ihmettelin matalaa vettä. Viereiseen saareen olisi voinut varmaankin kahlata.

Aurinko yritti pilkistellä sumuverhon takaa ja ilma olikin jo melkoisen lämmin.

Jonkun harakkapolon matka oli päättynyt rantaan ja se oli päätynyt puunoksaan muistuttamaan luonnon kiertokulusta.

Muita ulkoilijoita ei näkynyt, joten sain rauhassa etsiskellä paikan geokätköä. Sainkin kätköpurkin bongattua, mutta olisin tarvinnut lisää pituutta tai apuvälineitä sen nappaamiseen. Ensi kertaan.

Löysin papurosvojen paatinkin. Ovatkohan ne hurjempia kuin merirosvot?

Syksyn värejäkin oli hieman nähtävissä. Jostain luin, ettei tänä syksynä saataisi nauttia ollenkaan ruskasta. Saapi nähdä.

Iso puu oli kaatunut polun ylle ja opaskylttikin oli saanut osumaa. Vaikutti aika tuoreelta tapaukselta. Mahtaakohan tämän viikon myrskytuulet kaataa uusia puita?

Sumu oli jo hälvennyt kun pääsin takaisin autolle. Takin sai heittää jo takapenkille. Lämmin syksy on mieluisa juttu.