Sumea Pappilansaari
Edellisviikko meni jonkun ärhäkän nielutulehduksen räyhätessä, mutta ulkoilemaan oli pakko päästä edes vähän.
Pysähdyin työmatkalla Kiikan Pappilansaareen jaloittelemaan ja ihmettelemään talvisia maisemia.
Kokemäenjoki virtasi hiljalleen kuljettaen mukanaan jäisiä rihmoja.
Maa oli jäinen ja ohut puuterilumi pinnalla teki liikkumisesta haastavaa. Kaaduinpa kerran juuri ja juuri kameran pelastaen.
Sarkia-Näyttämö oli hiljainen. Uinuen odottaa kesää.
Onkohan tuolla kesäteattarilla enää edes toimintaa? En muista nähneeni kesällä mitään mainontaa.
Pienen happihyppelyn ja evästauon jälkeen oli taas aika hypätä autoon ja hurruutella kotiin lepäämään. Mukavia tällaiset pienet tutkimusretket. Tämä paikka oli tuttu jo entuudestaan, mutta välillä sitä löytää itsellensä uusia kohteita kun malttaa pysähtyä matkoillansa.
Kommentit