Sumuinen kansallispuisto

Sumuisia aamuja ja iltoja on ollut tänä vuonna paljon enemmän kuin aiemmin. Ainakin Huittisten seudulla. Otollista aluetta tämä on muutenkin jokineen, mutta nyt on saatu oikein kunnolla nauttia sumuista.

Nukuin aika myöhään, joten starttasin auton vasta kymmeneltä kohti Mutilahtea. Harmaa sumu oli levinnyt kaikkialle, mutta auringon näki paistavan taivaalla. Karhiniemen siltaa ylittäessäni en nähnyt muuta kun sillan edessäni. Niin oli sakeaa.

Perillä jätin auton lintutornin parkkiin ja suuntasin kävellen kohti nuotiopaikkaa. Koska vanha pitkospuureitti sinne on poistettu on kuljettava parin kilometrin matka soratietä.

Vesilintuja näkyi joella jonkin verran, muuten oli aika hiljaista. Yhdet mökkiläiset tulivat autolla vastaan ja matkan varrella olevat mökit näyttivät kaikki tyhjiltä. Mökkeilykausi tullut ilmeisesti päätökseen.

Nuotiopaikan vieressä minut vastaanottivat laiduntavat lehmät. Rouskuttivat heinää siellä sumun keskellä eivätkä jaksaneet kiinnostua kuvaajasta. Pari sanaa tuli vaihdettua yhden autoilijan kanssa. Päiviteltiin hämähäkin seittien määrää metsässä.

Nuotiopaikka oli siistissä kunnossa ja hyvin olisi voinut makkaraa paistella. Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan eväät mukana. Laiturille menin tutkailemaan maisemia ja näin vastarannalla mustarastaan peseytyvän. Enpä ole ennen päässyt sellaista näkemään.

Siirryin laitumen reunaan lehmiä katselemaan ja hiljalleen rupesivat lähestymään. Lehmät (kaiken rotuiset) ovat mielestäni ihania. Niillä on rauhoittava vaikutus ja puoli tuntia niitä tuijotellessa kului nopeaan. Vilkutin hyvästiksi kavereille.

Hiljainen Ala-Kauvatsanjoki

Paluumatkalla kurkkasin vanhaa pitkospuureittiä ja tyhjäähän siellä oli. Tai olihan siellä vanhat poikkipuut paikallaan. Kumpparit jalassa voisi varmaan kulkea reittiä, mutta nyt ei viitsinyt lähteä testailemaan.

Ennen kotimatkaa poikkesin vielä Mutilahden lintutornissa. Kiikkustuoli oli siellä paikallaan. Onkohan sen tuonut torniin joku mukavuutta arvostava lintubongari?

Puurijärvi oli vielä sumeana, vaikka muuten rupesi selkeentymään. Joutsen teki kunniakierroksen edessäni ja palasi järvelle. Ilman kiikareita en muuta elämää nähnyt.