Eräänä kauniina syyspäivänä

Mistä tietää, että on pitänyt kiireitä? Siitä, että kamera on täynnä kuvia kesältä ja syksyltä, joita ei ole ehtinyt edes katsomaan. Mukava tällaisina pimeinä joulukuun iltoina selata kauniita kesämuistoja.

Tänään tarkastelun alle pääsivät lokakuisen suoretken kuvat. Tuo kyseinen sunnuntai oli hurjan lämmin ja kauniin aurinkoinen. Ei ole yhtä montaa kulkijaa tullut koskaan aiemmin vastaan Isosuolla.

Pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme pitkoksille. Aurinko lämmitti mukavasti ja vastaantulijat tervehtivät iloisesti.

Saimme seurata hanhien muuttopuuhia. Kaarrellen ja mekkaloiden ne nousivat taivaalle suolta ja lensivät päidemme yli kohti Puurijärveä. Siipien kahina ja lintujen kaakatus oli melkoisen komiaa seurattavaa.

 

Yritin bongailla karpaloita, mutta niitä ei vanhan pitkosreitin varrella näkynytkään. Kauniita suomuuraimen lehtiä kylläkin.

Nuotiopaikalla tuli loimusikin jo valmiiksi, joten pääsimme heti makkaroita paistamaan. Juttuseurana oli mukava pariskunta, joiden kanssa oli hauska jutella luonto- ja retkikokemuksista.

Toivotimme hyvät päivänjatkot ja jäimme vielä rantaan maisemia ihastelemaan. Vesi tuntui vielä lämpimältä.

Majavakin oli päässyt hampaitansa kiillottamaan.

Perinteisesti paluumatka sujui hiekkatien kautta. Oli mukava vaihteeksi haaveilla jokivarren mökeistä hyvässä seurassa.