Vuorokausi Lauhanvuoren kansallispuistossa

Yksi polkuretki johonkin itselleni uuteen kohteeseen oli vielä haaveissa tälle syksylle, joten suuntasin eräänä lokakuisena tiistaina Lauhanvuoren kansallispuistoon.

Auton jätin parkkiin osoitteeseen Lauhanvuorentie 603, 64900 Isojoki. Siinä on vieressä myös virallinen parkkipaikka, mutta itse koin tilavan piston tienposkessa paremmaksi vaihtoehdoksi syyslomaviikolla.

Kivijata.

Parkkipaikan vierestä pääsee poluille ja lähdin suuren pirunpellon eli Kivijadan läpi kohti Spitaalijärveä ja Lauhanvuoren huippua.

Aurinko näyttäytyi sopivasti saapuessani kivikolle.

Jokunen vuosi vielä menee ennen kuin hiekkakivinen pirunpelto piiloutuu maisemaan.

Päiväretkeilijöitä tuli pian polulla vastaan.

Alkuun oli kivistä, mutta pian polku tasoittui.

Pian eteen tulivatkin alueen monet lähteet ja purot. Virtaavaa vettä ja pulputtavia lähteitä olisi voinut tutkailla loputtomiin.

Purotaimeniakin näissä vesissä asustaa.

Maistoin lähdevettä ja se oli ihanan raikasta.

Kirkasta vettä.

Oranssinsävyisiä soitakin tuli matkalla vastaan.

Spitaalijärvellä oli iso keittokatos, jossa pidin lounastaukoa. Reissun ainoat toiset yön yli -retkeilijät tulivat vastaan näillä main.

Spitaalijärvi.

Järven vastarannalta kuului metsäpeuran syksyistä kiimahuuteloa, mutta en onnistunut näkemään sarvipäitä.

Polku leveni paljon ja rupesi hiljalleen nousemaan kohti Lauhanvuoren huippua ja komeaa näkötornia.

Komea näkötorni.

Aurinko ei enää paistanut, mutta Porin suunnassa oli nähtävillä kirkasta taivasta.

Reposaaressa tuli retkeiltyä talvella!

Tutkailin hetken maisemia ja käytin huussia, jossa ei järkytyksekseni ollut ovessa lukkoa. On muuten toinen Metsähallituksen kohde, jossa tulee tällainen vastaan. Mikähän juttu kyseessä? Onnekseni sain vaellussauvojen hihnat kieputettua ovenkahvaan ja pidettyä kiinni niistä turvatakseni vessakäyntini. Seuraava tulija pyysi puolisoaan ovelle vahtimaan.

Vuoren huipulta polku laskeutui rehevän metsän läpi kohti muinaisrantoja ja kohti yön leiripaikkaa.

Tässä seistään muinaisella rannalla.

Saavuin Kaivolammille ja totesin sen olevan huono paikka telttailuun, sillä telttapaikat olivat  vedenpinnan tasossa tai jopa alapuolella. Kylmä ja kostea yö oli tiedossa. Toinen sallittu telttapaikka olisi ollut Spitaalijärvellä. Se olisi voinut olla paremmalla sijainnilla ja kauempana vedestä.

Pastaa, tomaattinen Lämmin kuppi ja soijarauhetta. Hyvää ja helppoa.

Pystytin teltan ja rupesin kokkailemaan. Yhden yön reissuille viitsii vielä roudata trangian mukanaan, joten ei tarvinnut pussiruokaa syödä. Keittelin pastaruokaa ja jälkiruuaksi paistoin omena-tattaripaistossa vaniljakastikkeella.

Sää rupesi auringonlaskun aikaan taas vähän selkiytymään.

Heijastuksia.

Yksin sain telttailla.

Vähän tein polttopuita lämmitelläkseni nuotion ääressä ennen nukkumaanmenoa.

Yö meni hitaasti ja nukuin huonosti. Kosteus meni luihin ja ytimiin.

Herätessäni oli vielä pimeää ja ehdin ihastelemaan tähtitaivasta. Aamupalaa syödessäni rupesi maisema kovaa vauhtia valostumaan.

Pakkasin kamppeet kasaan ja suuntasin takaisin kohti autoa.

Reitti kulki ohi metsäpeurojen totutustarhan sekä pienemmän pirunpellon.

Olin pakannut leiripaikalta lähtiessäni rinkan huonosti ja joku painoi selkää. Harmittelin, että miksi piti kokeilla uutta pakkaustapaa, jota kaikki ovat viime aikoina hehkuttaneet. Sitä, missä kaikki sullotaan rinkkaan kuin mielipuolinen pesukarhu. 

Toisen päivän reitin piti olla kymmenen kilometrin paikkeilla, mutta otin oikoreitin ja pääsin perille kuudessa.

Matkalla kohtasin niin upean suppilovahveroesiintymän, että pohdin jo jääväni asumaan metsäpuron varrelle ikuisiksi ajoiksi. En ottanut kuvaa siitä, mutta voin halukkaille paljastaa sijainnin.

Lauhanvuorentie oli niin sileä ja kova, että ihan kuin asfaltilla olisi kävellyt. Ei tarvinnut piikkejä laittaa esille sauvoihin.

Pääsin juuri alle 24 tunnin rajan autolle. Ei sillä, että kukaan olisi vieressä kellottanut ja katsonut pahalla, jos olisin viipynyt pidempään.

Lauhanvuori oli upea kohde, mutta omasta mielestäni ehkä parempi valoisan ajan (eli kesän) päiväretkelle. 23 kilometrin ympyräreitti olisi varmaan hauska vetää ns. polkujuoksuretkenä kevyin kantamuksin.