Cleland Wildlife Park

Söpöysvaroitus! Palasimme kuukausi sitten maapallon toiselta puolen ja vihdoin sain aikaiseksi käydä kuvia läpi. Tietenkin aloitin parhaimmista, eli kenguruista!

Adelaide piti meidät hyvin lämpiminä reissun ajan, mutta yhtenä päivänä saimme nauttia +15 asteesta ja sadekuuroista. Se oli loistava päivä vierailla Cleland Wildlife Parkissa kenguruita rapsuttaen.

Adelaiden kukkuloilla sijaitseva villieläinpuisto on mukava paikka tutustua paikalliseen eläimistöön.

Puisto on avointa tilaa niin eläimille kuin vierailijoillekin. Eläimiä saa ruokkia rehupelleteillä, joita voi ostaa päärakennuksesta lipunmyynnin yhteydestä. Toiminta perustuu luottamukseen. Saat syöttää ja rapsutella eläimiä vapaasti, kunhan mennään niiden ehdoilla.

 
Mikko oli käynyt puistossa jo viime visiitillään, mutta lähti mielellään uudestaan seikkailemaan kauniisiin maisemiin.

Avarassa puistossa saa tosiaan kulkea vapaasti ja käydä tekemässä lähempää tuttavuutta eläimiin, mikäli niitä kiinnostaa. Yleensä pomppivat sivummalle tai jatkoivat uniaan jos ei voinut vähempää kiinnostaa syötävät.

Suuri osa tuli mielellään syömään ja osa piti suloisesti kädestä kiinni niin tehdessään. Hurjan hellästi söivät pelletit kämmeneltä, ei tarvinnut yhtään pelätä purruksi tulemista.

Osa oli kovin kiinnostuneita kamerasta.

Tämä kaveri ainakin koitti tulla melkein syliin.

Sydän suli jo parin ensimmäisen kaverin kohdalla.

Vompatit hengailivat omissa aitauksissaan. Toinen nukkui kopissaan ja toinen seikkaili ulkosalla. Hassuja mötkylöitä.

Sää oli vilpoinen ja tihkuinen, joten saimme kulkea rauhassa.

Niittyalueet olivat täynnä kakkaa, eikä niitä pystynyt väistelemään. Kuiva tavara ei sotkenut kenkiä, mutta en suosittelisi laittamaan mitään vaaleita kangaskenkiä kuitenkaan jalkaan saati sandaaleita.

 
Erilaiset alueet oli rajattu aidoilla, joissa oli tuplaportit. Eri rotuisia kenguruita ja vallabeita oli jaoteltu eri alueille.

Pääsimme metsäiselle alueellekin kulkemaan. Siellä asusti nokkasiilejä (echidna), mutta niitä emme onnistuneet bongaamaan.

Erikoisin paikka oli ehdottomasti "lintutalo", jossa oli korvia huumaava tsirpitys ja siivet vaan viuhuivat pään yllä. Eihän niistä kerinnyt edes kuvia ottamaan. Ainakaan kovin tarkkoja.

 

Itselleni jännittävin eläin oli emu, jota en ollut aiemmin nähnyt. Yritin yhdelle tarjota ruokaa, mutta taidettiin kumpikin vähän kammota toisiamme. Vähän samanlainen ristiriitainen fiilis minulla on kotipihan fasaaneista.

Kalliokengurut pysyttelivät etäällä ihmisistä ja mekin keskityimme niiden sijaan enemmän utuiseen maisemaan. Kirkkaalla kelillä olisi näkynyt upeasti kaupungin suuntaan.

Kakaduihin olimme törmänneet jo keskustan puistoissa, mutta olivat ihan yhtä ihastuttavia. Tämä yksilö ruokki ruokintapaikan juurella hyppiviä pikkulintuja. Reilu kaveri!

Punajättikengurut olivat kunnioitusta herättäviä. Muistan kun ihasteltiin syksyllä Gdanskin eläintarhassa näitä habatyyppejä. Herran harmaata emäntää kävin varovasti ruokkimassa tarkan vahdinnan alaisena.

Koalat olivat ihan lempihommassaan. Nukkuivat melkein kaikki. Pari tyyppiä mutusteli eukalyptusta verkkaisesti.

 
Saimme reissun aikana jo kuulla surullisia uutisia metsäpalojen uhriksi jääneistä koaloista ja myös niiden pelastamisesta. Ihmiset tekevät upeaa työtä näiden harvalukuisten nallekarhujen eteen.

Puistossa oli paljon vesilintujakin. Mikähän tämä komea sorsa mahtaa olla rodultaan?

Joissain paikoissa jaloissa vilisi pieniä vallabeita ja potoroita (päästäiskenguru). Ne olivat hurmaavia! Potoroot jäivät kuvista, koska oli kova kiire ruokkia niitä.

Uteliaat hanhet seurasivat ja söivät kädestä siinä missä muutkin eläimet. Jopa nokikanat olivat rohkeita! Niitä kun ei Suomessa pääse kovin läheltä näkemään.

Iibikset olivat tuttu näky kaupungilta. Niitä hengaili melkeinpä jokaisessa puistossa.

Oli ilo nähdä, kuinka rennosti eläimet viettivät aikaansa. Ne luottivat siihen, että voi nukkua rauhassa vaikka ihmisiä kulkee vierestä.

Meitä onnisti matelijatalossa ja pääsimme seuraamaan käärmeiden ruokinta-aikaa. Sinne meni hiiret ja rotat parempiin suihin. Äärimmäisen mielenkiintoista seurattavaa.

Dingojakin löytyi puistosta muutama. Kolme veljestä samassa aitauksessa ja yksi vanhus viereisessä.

Hauvoilla oli ruokinta-aika myöskin meneillään.

Olivat todella hyvin koulutettuja, vaikka hoitaja tekikin selväksi, että ovat äärimmäisen huonoja lemmikeitä.

Kierros läheni jo loppuaan, mutta pussissa oli vielä ruokaa, joten palasimme ruokkimaan kenguruita. Jos totta puhutaan, niin olisin voinut hengailla niiden kanssa loputtomiin.

Kenguru edestä.

Kengurun sivuprofiili.

Ja toinen.

Lopuksi pötköttelevä mamma, jolla oli poikanen pussissa. Sydämen sulattavaa materiaalia!

#enkestä