Vanhakoski ja ruskan rippeet lokakuussa

Nyt kun maisema on jo pukeutunut talveen, voi vähän muistella menneen syksyn värejä.

Lokakuun puolivälissä kerkesin poikkeamaan lehdossa ihmettelemään ruskaa ja talveen valmistautuvaa luontoa.

Väriloistoa oli vielä siellä täällä. Keltaisena hehkuvia lehtiä vaaleita puunrunkoja vasten.

Suojelualueen ympäristössä oli tehty muutostöitä. Uudet oranssit reittimerkit opastivat luontopolulla ja vanhoja aitoja oli poistettu.

Ei näkynyt enää jälkiä laiduntajista.

Maa oli täynnä koivun ja vaahteran lehtiä. Ne muodostivat jalkojen juureen värikkään maton, joka rasahteli kengän alla.

Sammalmatto oli piilossa keltaisen, oranssin ja ruskean sävyjen alla.

Metsän laitamilla loimusi vielä puurykelmän lehdet.

Suuntasin sivummalle polusta ja törmäsin uusiin tuttavuuksiin.

Merkintöjä kivessä. Mitä sinä näet?

Isolammen oja oli täynnä vettä.

Vesi oli kylmää ja kirkasta. Linnut mekastivat lammella.

Synkkä pohjoispuolen rinne oli täynnä mielenkiintoista katseltavaa. Näytti maisemalta, jossa mäyrät viihtyisivät. En kuitenkaan bongannut yhtään pesää.

Joku muukin kulki samassa metsässä melkoisella ryminällä. Kapusin rinteen yläosaan tähystämään, mutta en erottanut ryteikön kulkijaa. Joku hirvieläin oletettavasti.

Löysin tieni takaisin polulle. Silittelin vihreitä sammalpintoja hymy huulilla.

Hiidenkirnu oli täynnä vettä ja sieltä katsoin tuttu naama takaisin.

Metsäosuudelle Metsähallituksen ja vankilan yhteistyö oli poikinut uusia pitkoksia. Komeita olivat.

Täytyy varmaan pian käydä taas ihastelemassa Vanhankosken lumisempia maisemia.