Metsämaan luontopolku
Loimaan Metsämaalla kulkee 8 kilometrin pituinen Metsämaan luontopolku. Luontopolku on ihan kivenheiton päässä Porintiestä ja sen varteen pääsee monesta kohtaa.
Itse jätin auton parkkiin metsästysmajan läheisyyteen (Kurkisuontie 114) ja suuntasin siitä polulle. Täyttä lenkkiä en halunnut tehdä äkillisesti kipeytyneen jalkapohjan takia, mutta puolivälissä oli mahdollisuus oikaista.
Metsä oli helteinen ja siellä täällä lenteli perhosia.
Polut olivat helppokulkuisia ja puissa oranssit maalimerkit opasteina.
Polku kulkee mukavasti harjualueella ja matkan varrella voi nähdä lähdepohjaisen lammen keskellä metsää. Aapelin prunni oli niin kuivassa kunnossa, että ei näyttänyt tällä hetkellä kovin kummoiselta. En tullut edes kuvanneeksi sitä, koska en tajunnut sillä hetkellä olevani lähteen kohdalla.
Suosikkimaisemaani oli heinäinen metsikkö. Aurinko kultasi heinikon kauniisti.
Luontopolun varrelta lähtee polku kohti pientä luonnonsuojelualuetta. Lahtisenmäellä sijaitseva Pauli Salmisen lehto on luontoarvoiltaan merkittävä paikka, jota kannattaa käydä katsomassa. Jos huomaa kulkea polun loppuun saakka, eikä käänny kesken takaisin.
Ennen lehtoa on kaunis Kojonjokeen laskeva Kurkisuonoja (vai Lahtisenoja?), joka sekin melkoisen kuiva näin elokuun puolivälissä.
Matkani päättyi metsästysmajan vieressä sijaitsevalle laavulle. Lueskelin vieraskirjaa ja raapustin omankin nimeni sinne. Ennen laavua piti kulkea hakkuuaukean poikki, joka oli täynnä heinää ja vadelmaa. Polku oli melkein kadonnut näkyvistä, mutta löysin reitin aika nopeaan. Peurakin oli lähtenyt päiväkävelylle hakkuuaukealle.
Luontopolku oli oikein mukava kulkea ja matkan varrella oli kauniita metsämaisemia. Helppokulkuisuuden ansiosta loistava ulkoilureitti lapsiperheille. Suosittelen!
Itse jätin auton parkkiin metsästysmajan läheisyyteen (Kurkisuontie 114) ja suuntasin siitä polulle. Täyttä lenkkiä en halunnut tehdä äkillisesti kipeytyneen jalkapohjan takia, mutta puolivälissä oli mahdollisuus oikaista.
Metsä oli helteinen ja siellä täällä lenteli perhosia.
Polut olivat helppokulkuisia ja puissa oranssit maalimerkit opasteina.
Polku kulkee mukavasti harjualueella ja matkan varrella voi nähdä lähdepohjaisen lammen keskellä metsää. Aapelin prunni oli niin kuivassa kunnossa, että ei näyttänyt tällä hetkellä kovin kummoiselta. En tullut edes kuvanneeksi sitä, koska en tajunnut sillä hetkellä olevani lähteen kohdalla.
Suosikkimaisemaani oli heinäinen metsikkö. Aurinko kultasi heinikon kauniisti.
Luontopolun varrelta lähtee polku kohti pientä luonnonsuojelualuetta. Lahtisenmäellä sijaitseva Pauli Salmisen lehto on luontoarvoiltaan merkittävä paikka, jota kannattaa käydä katsomassa. Jos huomaa kulkea polun loppuun saakka, eikä käänny kesken takaisin.
Ennen lehtoa on kaunis Kojonjokeen laskeva Kurkisuonoja (vai Lahtisenoja?), joka sekin melkoisen kuiva näin elokuun puolivälissä.
Matkani päättyi metsästysmajan vieressä sijaitsevalle laavulle. Lueskelin vieraskirjaa ja raapustin omankin nimeni sinne. Ennen laavua piti kulkea hakkuuaukean poikki, joka oli täynnä heinää ja vadelmaa. Polku oli melkein kadonnut näkyvistä, mutta löysin reitin aika nopeaan. Peurakin oli lähtenyt päiväkävelylle hakkuuaukealle.
Luontopolku oli oikein mukava kulkea ja matkan varrella oli kauniita metsämaisemia. Helppokulkuisuuden ansiosta loistava ulkoilureitti lapsiperheille. Suosittelen!
Kommentit