Kaasmarkun luontopolku ja Keskinen mylly
Eilisen Leineperin visiitin jälkeen suuntasin Kaasmarkun luontopolulle. 1,8 kilometriä pitkä luontopolku sijaitsee Kaasmarkunjoen varrella kauniissa tuomilehdossa.
Keskinen mylly toimii luontopolun alku- ja loppupisteenä. Alueella on ollut muitakin myllyjä, mutta tämä on ainoa, joka on säilynyt jälkipolville. Paikalla on sijainnut mylly jo 1700-luvulla, mutta tämä nykyinen on rakennettu joskus 1900-luvun alkupuoliskolla. Omaan silmääni mylly näyttää oikein ihastuttavalta ja jotenkin amerikkalaistyyliseltä.
Myllyn kulmalla oleva infotaulu kertoo alueen kasvillisuudesta ja polun kiertosuuntakin on karttaan merkitty. Polku todellakin kannattaa kiertää merkittyyn suuntaan, silloin rappuset reitillä on paljon helpompi kulkea.
Polku alkaa todella kivikkoisena ja kapeana, joten huonojalkaisella ei reitille ole mitään asiaa. Kapea kannas on todella kaunis. Vesi virtaa kummallakin puolella ja lintuja pomppii edellä.
Polku nousee välillä pellolle ja märät heinät kastelevat lenkkarit. Opaste kertoo, että luontopolulla kuljetaan edelleen.
Joen varrella näkyy jälkiä vanhasta verkatehtaasta kiveysten ja raunioiden muodossa. Sekin aikoinaan palanut maan tasalle niin monen vanhan tehtaan tavoin.
Jossain vaiheessa polkua hyttysmäärät ovat raivostuttavat, mutta ei auta kun purra hammasta ja jatkaa matkaa. Oma vika, kun ei suostu hyttysmyrkkyjä käyttämään.
Joen varrella on upeita paikkoja, joita jää mielellään katselemaan pidemmäksikin aikaa. Kukkivat keltakurjenmiekat näyttävät ihastuttavilta hiljalleen virtaavan joen äärellä. Välillä polku nousee taas pellon laitaan. Polku on niitetty leveäksi, joten kulkeminen on mukavaa.
Kauniita korentoja pörrää ympärillä, mutta ne pakenevat aina kun lähestyn kameran kanssa. Ujoja nuo neidonkorennot.
Viimeiselle osuudelle päästäkseen on kuljettava huojuvan sillan yli. Vähän jännittää, mutta ihan hyvässä kunnossa silta kuitenkin on. Yksi lauta vähän painuu askeleen alla.
Pian ollaankin jo takaisin myllyn kulmalla. Katselen vielä harmaata komistusta hetken, kunnes suuntaan autolle ja lähden ajelemaan kohti kotia. Masukin jo kurnii, koska eväitä ei ollut mukana.
Keskinen mylly toimii luontopolun alku- ja loppupisteenä. Alueella on ollut muitakin myllyjä, mutta tämä on ainoa, joka on säilynyt jälkipolville. Paikalla on sijainnut mylly jo 1700-luvulla, mutta tämä nykyinen on rakennettu joskus 1900-luvun alkupuoliskolla. Omaan silmääni mylly näyttää oikein ihastuttavalta ja jotenkin amerikkalaistyyliseltä.
Myllyn kulmalla oleva infotaulu kertoo alueen kasvillisuudesta ja polun kiertosuuntakin on karttaan merkitty. Polku todellakin kannattaa kiertää merkittyyn suuntaan, silloin rappuset reitillä on paljon helpompi kulkea.
Polku alkaa todella kivikkoisena ja kapeana, joten huonojalkaisella ei reitille ole mitään asiaa. Kapea kannas on todella kaunis. Vesi virtaa kummallakin puolella ja lintuja pomppii edellä.
Polku nousee välillä pellolle ja märät heinät kastelevat lenkkarit. Opaste kertoo, että luontopolulla kuljetaan edelleen.
Joen varrella näkyy jälkiä vanhasta verkatehtaasta kiveysten ja raunioiden muodossa. Sekin aikoinaan palanut maan tasalle niin monen vanhan tehtaan tavoin.
Jossain vaiheessa polkua hyttysmäärät ovat raivostuttavat, mutta ei auta kun purra hammasta ja jatkaa matkaa. Oma vika, kun ei suostu hyttysmyrkkyjä käyttämään.
Joen varrella on upeita paikkoja, joita jää mielellään katselemaan pidemmäksikin aikaa. Kukkivat keltakurjenmiekat näyttävät ihastuttavilta hiljalleen virtaavan joen äärellä. Välillä polku nousee taas pellon laitaan. Polku on niitetty leveäksi, joten kulkeminen on mukavaa.
Kauniita korentoja pörrää ympärillä, mutta ne pakenevat aina kun lähestyn kameran kanssa. Ujoja nuo neidonkorennot.
Viimeiselle osuudelle päästäkseen on kuljettava huojuvan sillan yli. Vähän jännittää, mutta ihan hyvässä kunnossa silta kuitenkin on. Yksi lauta vähän painuu askeleen alla.
Pian ollaankin jo takaisin myllyn kulmalla. Katselen vielä harmaata komistusta hetken, kunnes suuntaan autolle ja lähden ajelemaan kohti kotia. Masukin jo kurnii, koska eväitä ei ollut mukana.
Kommentit