Kristiinan vieraana
Tehtiin tänään pikavisiitti Kristiinankaupunkiin. Suomea olen karavaanariperheen lapsena kierrellyt ristiin rastiin, mutta matkat eivät ole ikinä suuntautuneet länsirannikolle Poria pohjoisemmaksi. Miehellä oli töiden puolesta asiaa kaupunkiin, joten minähän hyppäsin auton kyytiin.
Puolipilvinen kaupunki näytti heti ensisilmäyksellä kauniilta ja lahden ylittävältä sillalta maisema oli kovin ruotsalainen. Kaupunki on täynnä vanhoja puutaloja eikä "uutta" rakennuskantaa juurikaan näkynyt. Pienillä rauhallisilla kaduilla ja kujilla kulkiessa tuli maisemista mieleen Uusikaupunki. Muutamissa paikoissa oli aivan samanlaista tunnelmaa.
Tärkeimpiä käyntikohteita olivat tällä kertaa Ulrika Elonoran kirkko ja Kissanpiiskaajankuja. Muuhun ei kauheasti jäänyt aikaa.
Kaunis vuonna 1700 rakennettu kirkko sijaitsee aivan keskustan pohjoispuolella, Raatihuoneen vieressä. Kirkko on ainoastaan kesäkäytössä, mutta oli valitettavasti kiinni. Tutustuin vähän pihapiiriin ja kummastelin vinoa tornia. Kristiinalaisten oma Pisan torni.
Olin kovin innoissani myös hautaholveista, jotka reunustivat kirkkomaata. Yritin kurkkia yhden oviaukosta sisälle, mutta oli pimeää ja pelkäsin, että joku kalmo tarraa naamaani. Onneksi olin päiväsaikaan liikenteessä.
Kirkolta tallustelin kohti Kissanpiiskaajankujaa, joka kuuluu maamme kapeimpiin. Kaunis kuja, mutta inha nimi. Yksi söpö kisukin tuli moikkaamaan. Geokätköäkin yritin etsiä, mutta menin ilmeisesti laskuissa sekaisin, eikä kysinen multikätkö avautunut etsivälle. Lokinpoikia löysin ja se sai iloiseksi. Olivat pörheitä ja katselivat epäluuloisena meikäläistä.
Kujan jälkeen kävin vielä tallustelemassa ympäriinsä. Näin suloisen pizza-auton ja kävin keskustan hurmaavassa tavaratalossa, jossa oli jotenkin 80-lukulainen fiilis. Olin kiertämässä vanhalle kirkolle uudestaan, kun mies jo nappasi minut auton kyytiin ja hurruuttelimme takaisin Huittisiin.
Puolipilvinen kaupunki näytti heti ensisilmäyksellä kauniilta ja lahden ylittävältä sillalta maisema oli kovin ruotsalainen. Kaupunki on täynnä vanhoja puutaloja eikä "uutta" rakennuskantaa juurikaan näkynyt. Pienillä rauhallisilla kaduilla ja kujilla kulkiessa tuli maisemista mieleen Uusikaupunki. Muutamissa paikoissa oli aivan samanlaista tunnelmaa.
Tärkeimpiä käyntikohteita olivat tällä kertaa Ulrika Elonoran kirkko ja Kissanpiiskaajankuja. Muuhun ei kauheasti jäänyt aikaa.
Kaunis vuonna 1700 rakennettu kirkko sijaitsee aivan keskustan pohjoispuolella, Raatihuoneen vieressä. Kirkko on ainoastaan kesäkäytössä, mutta oli valitettavasti kiinni. Tutustuin vähän pihapiiriin ja kummastelin vinoa tornia. Kristiinalaisten oma Pisan torni.
Olin kovin innoissani myös hautaholveista, jotka reunustivat kirkkomaata. Yritin kurkkia yhden oviaukosta sisälle, mutta oli pimeää ja pelkäsin, että joku kalmo tarraa naamaani. Onneksi olin päiväsaikaan liikenteessä.
Kirkolta tallustelin kohti Kissanpiiskaajankujaa, joka kuuluu maamme kapeimpiin. Kaunis kuja, mutta inha nimi. Yksi söpö kisukin tuli moikkaamaan. Geokätköäkin yritin etsiä, mutta menin ilmeisesti laskuissa sekaisin, eikä kysinen multikätkö avautunut etsivälle. Lokinpoikia löysin ja se sai iloiseksi. Olivat pörheitä ja katselivat epäluuloisena meikäläistä.
Kujan jälkeen kävin vielä tallustelemassa ympäriinsä. Näin suloisen pizza-auton ja kävin keskustan hurmaavassa tavaratalossa, jossa oli jotenkin 80-lukulainen fiilis. Olin kiertämässä vanhalle kirkolle uudestaan, kun mies jo nappasi minut auton kyytiin ja hurruuttelimme takaisin Huittisiin.
Kommentit