Minne sudet sopivat?
Viime aikoina on taas käynyt keskustelu kuumana liittyen susiin. Kukaan ei tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Sudet ovat upea osa Suomen luontoa ja niiden suojelu on yhtä tärkeää kuin muidenkin eläinten. Suomen susipopulaatio on melkoisen pieni, josta runsaimmat kannat löytyvat itärajan tuntumasta. Suomessa susia saa metsästää luvanvaraisesti, joka on mielestäni varsin ymmärrettävää. Ikävää asiassa on se, että sudet ajautuvat syystä tai toisesta turhan useasti ihmisten pariin aiheuttaen vahinkoa koti- ja karjaeläimille. Olisi mahtavaa, jos susilla olisi metsissä tarpeeksi tilaa liikkua ja ravintoa, ettei niiden tarvitsisi joutua vaikeuksiin ihmisten kanssa.
Asiaa ei ainakaan auta suomalaisten susiviha. Kaikki sympatiat niille, jotka ovat susien takia surua kokeneet, mutta hitunen ymmärrystä luontoa kohtaan ei olisi pahitteeksi. Ratkaisuksi susiongelmaan on ehdotettu susiaitoja, jotka eivät kaiketi ole edes hyvä vaihtoehto sekä susien siirtämistä laajemmalle, jotta itärajalle saataisiin helpotusta. Mielestäni sudet voitaisiin siirtää ongelma-alueilta laajemmille metsä-alueille, joissa ihmisasutusta ei niin paljon olisi. Kyllähän Suomesta vielä asumattomia erämaa-alueitakin löytyy. Sitä en sitten tiedä, miten eläinten siirtäminen vieraille alueille vaikuttaa susiin?
Itselläni on myönteinen suhde susiin ja ne ovat aina kiehtoneet minua. Olen myös suden luonnossa tavannut. Viialassa asuessani eräänä iltana kävelin kotiin talvella, kun näin eläimen juoksevan pellolta kohti tietä jota kuljin. Pelkäsin sen olevan sama vihainen koira, joka oli joskus aiemmin käynyt kiinni minuun, mutta kun eläin nousi valaistulle tielle tunnistin sen heti sudeksi. Kumpikin pysähdyimme katsomaan toisiamme. Välimatkaa oli jonkin verran (oon huono arvioimaan matkoja, mutta ei se kauhean kaukana ollut, kun näin sen selkeästi ilman silmälaseja), ehkä 40 metriä?. Susi haisteli ja katseli minua etäältä muutaman minuutin ja jatkoi sitten matkaansa samaan suuntaan mihin minäkin. Se oli hieno hetki enkä hätääntynyt, vaikka yksinäinen susi saattaa olla vaaraksi toisin kuin lauma, joka pystyy hankkimaan ruokansa helpolla. Tämä tapahtui siis kilometri Viialan keskustasta Telkkälammentiellä, juuri ennen kuin käännytään Riskuun. Myöhemmin hiihtoretkilläni Pumpparin suunnalla törmäsin monesti (2005 keväällä varsinkin) tuoreisiin sudenjälkiin. Sielläkin susia siis oli ihan asutuksen lähellä. Oliko susi/sudet siellä sitten väliaikaisesti vai vakituisesti, sitä en tiedä. Havainnosta olisi varmaan pitänyt ilmoittaa jonnekin, mutta ei se silloin muistunut mieleen.
Aamulehden sivuilla löytyy mielenkiintoinen juttu ja kommentointi käy kiivaana, KLIK!
Asiaa ei ainakaan auta suomalaisten susiviha. Kaikki sympatiat niille, jotka ovat susien takia surua kokeneet, mutta hitunen ymmärrystä luontoa kohtaan ei olisi pahitteeksi. Ratkaisuksi susiongelmaan on ehdotettu susiaitoja, jotka eivät kaiketi ole edes hyvä vaihtoehto sekä susien siirtämistä laajemmalle, jotta itärajalle saataisiin helpotusta. Mielestäni sudet voitaisiin siirtää ongelma-alueilta laajemmille metsä-alueille, joissa ihmisasutusta ei niin paljon olisi. Kyllähän Suomesta vielä asumattomia erämaa-alueitakin löytyy. Sitä en sitten tiedä, miten eläinten siirtäminen vieraille alueille vaikuttaa susiin?
Itselläni on myönteinen suhde susiin ja ne ovat aina kiehtoneet minua. Olen myös suden luonnossa tavannut. Viialassa asuessani eräänä iltana kävelin kotiin talvella, kun näin eläimen juoksevan pellolta kohti tietä jota kuljin. Pelkäsin sen olevan sama vihainen koira, joka oli joskus aiemmin käynyt kiinni minuun, mutta kun eläin nousi valaistulle tielle tunnistin sen heti sudeksi. Kumpikin pysähdyimme katsomaan toisiamme. Välimatkaa oli jonkin verran (oon huono arvioimaan matkoja, mutta ei se kauhean kaukana ollut, kun näin sen selkeästi ilman silmälaseja), ehkä 40 metriä?. Susi haisteli ja katseli minua etäältä muutaman minuutin ja jatkoi sitten matkaansa samaan suuntaan mihin minäkin. Se oli hieno hetki enkä hätääntynyt, vaikka yksinäinen susi saattaa olla vaaraksi toisin kuin lauma, joka pystyy hankkimaan ruokansa helpolla. Tämä tapahtui siis kilometri Viialan keskustasta Telkkälammentiellä, juuri ennen kuin käännytään Riskuun. Myöhemmin hiihtoretkilläni Pumpparin suunnalla törmäsin monesti (2005 keväällä varsinkin) tuoreisiin sudenjälkiin. Sielläkin susia siis oli ihan asutuksen lähellä. Oliko susi/sudet siellä sitten väliaikaisesti vai vakituisesti, sitä en tiedä. Havainnosta olisi varmaan pitänyt ilmoittaa jonnekin, mutta ei se silloin muistunut mieleen.
Aamulehden sivuilla löytyy mielenkiintoinen juttu ja kommentointi käy kiivaana, KLIK!
Kommentit