Pari flunssapäivää kotosalla ja alkaa seinät kaatumaan päälle. Lounas ja pieni happihyppely teki todella hyvää.
Joskus maaliskuussa viimeksi käynyt Mommolankoskella, hupsista!
Kosken kohinan kuuntelu rauhoittaa jostain kumman syystä. Luulisi olevan päinvastainen vaikutus.
Pohdiskelin, että mikä alueen kohtalo mahtaa olla? Hieno nähtävyyspaikka hyvällä sijainnilla, mutta niin puskittunut, että tuskin kovin moni turisti lähtee rämpimään. Toisaalta säilyy rauhallisena kohteena meille paikallisille.
Heinikossa on polkuja edelleen, joten joku ainakin paikalla käy. Ehkä nuoriso illanvietossa?
Itse käynyt vuosia kuvailemassa ja viettämässä aikaa jokiluonnon ihmeitä ihastellen. Joka kerta riittää jotain uutta ihmeteltävää näin kolmentoista vuoden jälkeenkin.
Maisema myös muuttuu, koska joki vie ja tuo aarteita mennessään. Eniten ihmetyttää jättimäisen kelopuun katoaminen rannalta, mutta onhan veden voima melkoinen.
Sellainen Mommolankoski tällä kertaa. Nähdään taas!
Kommentit