Urjalankylän ulkoilureitti. Kierretty viimeksi pari vuotta sitten kun oli vielä lunta maassa. Meillä on viikon päästä Huittisten Ladun ja Polun syksyinen päiväretki reitille, joten lähdin tarkastamaan, että kaikki on kunnossa.
Jätin autoni tuttuun tapaan Yntäläntielle pieneen parin auton parkkiin. Isompi löytyy Koulumaan pihasta, osoitteesta Kantalantie 19.
Muistelin viime kerrasta, että opasteet reitillä on laadukkaita ja niitä on paljon!
Reitti muistui mieleen aika hyvin, vaikka viime kerralla joutui tuijottelemaan paljon jalkoihinsa liukkauden ja korkean hangen takia.
Sen verran on ollut sateita, että märkiä ja mutaisia paikkoja tuli vastaan. Suht kuivin jaloin niistä kuitenkin selvisin. Metsäkone oli yhden kohdan vähän myllännyt, muttei niin, etteikö lenkkareilla olisi päässyt yli. Alkuun polku muutenkin hyvin nurmikkoinen, joten on selkeästi kosteampaa ympäri vuoden.
Hienon koivikon kohdalla muistan viimeksi kadottaneeni polun, mutta nyt ei ollut mitään vaikeuksia pysyä reitillä.
Pieni hetki kuljetaan pellonlaitaa ja sen jälkeen reitti kääntyy Lonkantielle.
Noin kuudensadan metrin jälkeen reitti kääntyy peltotielle ja kapuaa Pyssynkankaalle.
Äänimaailmana hyvin voimakas ammunta. Lehmien siis.
Pian käännyttiin taas poluille. Lämpötila metsässä oli täydellinen. +16 astetta lokakuun ensimmäisenä päivänä.
Hemmonmäen laavu sijaitsee vähän puolivälin jälkeen. Hyvä paikka pitää evästaukoa, mutta kannattaa huomioida, että huussia ei ole. Olin pakannut mukaan voileivän, banaanin ja juotavan jogurtin. Oli niin lämmin, että ei tarvinnut pukea taukotakkia päälle ollenkaan pysähdyksissä ollessaan.
Viivotinkuusikon jälkeen alkaa taas eloisampi metsäosuus. Värikästä puustoa ja kutsuvia vihreitä mättäitä.
Viimeksi kuljin lyhyemmän reitin ja suuntasin Märränkorven yhdyspolulle. Nyt oli tarkoitus mennä pidemmän kaavan mukaan, jotta tiedän sitten mihin olen yhteisretkellä väkeä kuljettamassa.
Pieni suokin osui silmään matkalla. Kartassa lukee selkeästi Pikkusuo.
Myöhemmin eteen tuli tie, jonka mutaisesta pinnasta erottui hyvin isot tassunjäljet. Taustalla kuulunut ulvonta sopi hyvin yhteen jälkien kanssa. Suunnalla kuulemma kulkee susia, mutta ehkäpä nämä olivat vaan lähitalon koiria, koska tie johti jonkun tiluksille.
Ruvettiin olemaan jo hyvin lähellä paluuristeystä, kun vastaan tuli kaunis hakkuuaukea. Heinät huojuivat tuulessa ja polku kiemurteli kivasti maisemassa. Joskus tässäkin kasvaa taas komea metsä.
Loppumatka olikin sitten samaa kuin alussa, mutta maisemat on aina erilaiset toiseen suuntaan.
9,3 kilometriä myöhemmin olin takaisin autolla. Täysi kymppi pitäisi tulla, jos tosiaan lähtee Koulumaan pihasta liikenteeseen. 2,5 tuntia olin liikkeessä ja kolme tuntia meni kokonaisuudessaan aikaa tauon kanssa.
Kävin vielä kivisillalta maisemia ihastelemassa ennen kotimatkaa.
Lämmin suositus Urjalankylän retkeilyreitille ja iso kiitos reitin tekijöille!
Kommentit