Kun laittaa navigaattoriin ajo-ohjeeksi Linjatien Ulvilassa, päätyy Ruskilankosken luonnonsuojelualueen reunalle. Sekä tien alussa, että lopussa löytyy parkkitilaa.
Neulaspoluille pääsee heti kun astuu metsään. Polkuja risteilee metsässä ja yksi kulkee aivan rantatörmällä.
Törmällä kulkiessa on hyvä tarkkailla maastoa ja katsoa mihin astuu. Pudotus Kokemäenjokeen on melkoinen ja sortumavaarakin on olemassa.
Törmän reunalla makaa puita, joiden alta maa on jo kadonnut.
 |
| Humpsista! |
Polku laskeutuu rantaan kuusikäytävän keskellä.
Matalan veden aikaan pääsee jalkaisin kulkemaan saareen, jolla sijaitsee laavu. Vastarannan lähellä näyttäisi olevan toinenkin saari tulipaikan kera. Vedenkorkeus vaihtelee, joten kesäkelilläkin saa olla tarkkana, ettei jää saarroksiin.
 |
| Meloen pääsee laavulle kuivin jaloin. |
Rannalta pääsee kulkemaan jyrkkäreunaisen kolvelaakson pohjalla kiemurtelevaa puronvartta syvemmälle metsään.
Vesi on kaivertanut kiemuraisen reitin hiekkapohjaiseen maastoon.
 |
| Ihana solina. |
Rinne on jyrkkä, joten ylös on palattava samaa reittiä.
Vastaan tulee myös majavien kaatamia puita. Tuntuu käsittämättömältä, että ne jaksavat kiivetä korkealle törmälle metsuroimaan.
 |
| Talttahampaiset ystävämme olleet asialla. |
Ruskilankoski itsessään ei tarjoa kummoista nähtävää, eikä ilmeisesti kalaakaan, mutta yhdistettynä ympäröivään luontoon on hieno käyntikohde. Onnekas voi bongata metsässä liito-oravan ja rannalla vaikkapa kuningaskalastajan.
 |
| Viimeinen vilkaisu joelle. |
Kommentit