Viikonloppu Kintulammilla

 Kesäkuussa taisi olla yksi ainoa viileä ja sateinen viikonloppu. Se oli minun ja Sinin retkiviikonloppu.

Heitimme rinkat volkkarin perään ja ajelimme Kintulammin retkeilyalueelle Teiskoon.

Ensimmäiselle illalle jaksaa aina raahata painavat eväät.

Satoi hiljalleen kun lähdimme polulle. Olimme liikenteessä melko myöhään, mutta Kortejärven parkkipaikalta oli lyhyt matka Kintulammin laavulle.

Ensimmäiseksi yöksi oli ukonilman uhkaa, joten nukuimme riippumattojen sijaan laavussa.

Karhunkierrokselta tuttu suodatin mukana matkassa.

Hyttyset yrittivät syödä meidät elävältä, mutta Sinillä oli mukana kiistelty Thermacell, joka toimi kuin unelma! Saatiin istuskella rauhassa laavulla ja popsia iltapalaa.

Aina kannattaa olla varakaasua. Ostin kaksi pulloa, joista toinen oli viallinen.

Yöksi viritimme hyttysverkot makuupussien ympärille, että saimme nukuttua ilman verikokeita. Yö oli hiostava ja hyttysverkko osui jatkuvasti naamaan, vaikka nukuinkin lippis päässä.

Rantasaunan lämmöstä on varmasti mukava pulahtaa uimaan.

Aamulla herätessä ropisi vielä, mutta puuroa syödessä sade hiljalleen lakkasi.

Ihastelimme metsälammen maisemia. Joutsenia uiskenteli kauempana.

Pieni laavu oli hurjan hyvä yöpymispaikka. Vieressä oli puuvarasto sekä siisti huussi.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme taas polulle. Päivän suunnitelmana oli käydä Kaulamoisen rannalla, ohittaa uudestaan Kintulammi ja suunnata yöksi kehutulle Saarijärven tulipaikalle.

Mikä rakenne?

Askel oli kevyt ja tasainen hyttysten huitominen siivitti matkaa.

Maasto oli mukavan kumpuilevaa.

Isojen voimalinjojen lähellä lenteli useita korppeja. Huutelivat mennessään.

Alue on vielä niin uusi, että opasteet ovat ihan priimaa. Varmuuden vuoksi oli fyysinen kartta mukana, mutta hienosti pärjäsi ilman sitäkin.

Suota metsän keskellä.

Muutamassa paikassa kiinnitettiin huomiota polun hillittömään leviämiseen, joka olisi estetty muutamalla rappusella. Toisaalta, kyllä metsään polkua mahtuu.

Ylä-Kaulamoisen tulipaikan liepeillä hetkellisesti katosi reitti näkyvistä. Oikea suunta oli kuitenkin tiedossa, joten äkkiä löydettiin oikea valinta.

Kaulamoinen.

Pitkän metsäpätkän jälkeen pääsimme järvimaisemiin.

Rantapolun vieressä pääsi ihastelemaan eläväistä kallioseinämää.

Kuin taikaiskusta, keli alkoi selkeytymään.

Taukoa päädyimme pitämään Ala-Kaulamoisen tulipaikalla, joka sijaitsee varsinaisen luonnonsuojelualueen ulkopuolella.

Tuolla kohtasimme päivän ensimmäiset vastaantulijatkin. Juoksivat ohi hyttysiä läimien.

Todella siistit retkeilyrakenteet kaikkialla!

Taukopaikan jälkeen pääsimme hetkeksi pitkospuille kulkemaan. 

Vihreää sammalmetsää näkyi matkalla Kintulammille.

Yhden ison kiven taakse kulki polku ja olin ihan varma, että siellä olisi geokätkö, mutta olin väärässä.

Kintulammi.

Alueen kätköt jäivät löytymättä, koska säästelin puhelimen akkua.

Mustikkamättäiden keskellä.

Lähempänä leiripaikkaamme Saarijärveä rupesi näkymään ihmisiä ja autoja. Näyttivät jo suuntaavan kotiin.

Haukuttu Leaderin retkiruoka oli ihan passeli.

Saarijärven kauniilla tulipaikalla oli muutama ihminen, muttei ainuttakaan leiriytyjää.

Joutsenperhe.

Riippumatoille löysimme hyvät puut vähän sivummalta.

Upea tulipaikka!

Huomasimme, että hyviä telttapaikkoja alueella ei kovin montaa ollut.

Tulimme siihen tulokseen, että suurin osa retkeilijöistä on varmasti päiväkävijöitä.

Alueella kävi kylmä tuuli ja ruokaa laittaessa saikin pukea päälle kaikki mukana olleet vaatteet.

Tulipaikalla oli tyyppi, joka katseli meitä arvostellen ja kertoi kovaan ääneen kavereilleen mielipiteensä valokuvaamisesta ja merkkivaatteista. 

Eipä tuollaisiin hölmöihin kommentteihin jaksanut edes kommentoida. Minulle on ainakin ihan sama, vaikka joku retkeilisi pelkkä perunasäkki päällänsä.

Ruokailun jälkeen vetäydyimme riippumattoihin nuokkumaan.

Illemmalla vielä tutkailimme leiripaikan ympäristöä ja nautimme illan viimeisistä säteistä. Sammutimme myös nuotion, joka oli jätetty törkeästi kytemään.

Aamulla heräsimme puuroja keittelemään ja pakkasimme leirin kasaan.

Talsimme Kintulammin Majan ohi ja siitä kohti Kortejärven parkkipaikkaa.

Autolla heitimme rinkat pois selästä ja kävimme vielä katsomassa Kirkkokiveä ja sen komeaa tulipaikkaa. Eläkeläisryhmä oli vallannut paikan, joten visiitti jäi lyhyeksi.

Kirkkokivi.

Onneksi oli mekko takakontissa, sillä parasta on vaihtaa puhtaat päälle heti retken päätteeksi. Heitimme iloiset heipat Kintulammille ja ajelimme Vehoniemen automuseolle lounastamaan. Aurinkoinen ja suht lämmin keli oli saanut muutkin liikenteeseen.

Kintulammi oli hurjan mukava paikka ja siellä on tosiaan helppo käydä vaikka päiväretkellä, koska välimatkat ovat lyhyitä. Reitit olivat sen verran helppokulkuisia, että sopivat kaikenikäisille kulkijoille.