Lokakuun viimeinen päivä, Pyhäinpäivä valkeni sumuisena.
Kekriretken aika.
Harolan rautakautinen kalmisto ja pähkinälehto tarjosivat oivat puitteet ulkoilulle.
Kuten aina ennenkin.
Lampaita ei enää näkynyt laitumella.
Pyhäjärvikin oli harmaa ja hiljainen.
Nostin teekupposeni meitä edeltäneiden muistolle.
Katselin järvelle, mutta mahdoinko olla yksin rannalla?
Keltainen lehtimatto levittäytyi jalkojen juureen ja pullea orava juoksi täydentämään talvipiilojansa.
Mukavaa iltaa kaikille kekrimöröille kautta Suomenmaan!
Kommentit