Syysretki Liesjärvellä

Kaunis syyskuinen keli kutsui pienelle seikkailulle.

Liesjärven kansallispuisto on ennestään hyvin tuttu paikka itselleni. Juhannuksena viimeksi tuli käytyä melomassa siellä. Poluille en ole kuitenkaan eksynyt useampaan vuoteen.


Lähdin reissuun yksikseni ja hyvin keveillä kantamuksilla, sillä olin menossa yöpymään varaustupaan. Ruuat ja yöpymiskamppeet jätin autoon lähtiessäni polulle.



Ihan ensimmäiseksi suuntasin kuvankauniille Kyynäränharjulle jättäen auton Pirttilahdelle. Jääkauden jäljiltä muovautunut harju erottaa toisistaan kaksi järveä - Liesjärven ja Kyynärän. Kapeimmassa kohdassa on silta, jonka alitse vesi virtaa "katkaisten" harjun.


Kopistelin sen verran ennen siltaa sijaitsevilla pitkoksilla, että pelästytin rannasta harmaahaikaran lentoon. Se kaarsi komeasti ohitseni tulosuuntaani.


Keli oli tuulinen ja siksi vähän vilpoisa, joten jatkoin matkaani Kopinlahdelle eväitä syömään. Forssan Citymarketin salaattibaarin antimet maistuivat lounaaksi.



Paluumatkalla näin muitakin ulkoilijoita, niin kaksi- kuin nelijalkaisia.


Ihastelin hetken maisemia sillalta ja kävin geokätkönkin loggaamassa. Tauolla viilentyi sen verran, että piti kaivaa hanskat esiin ja vetää huppukin päähän.



Askel oli kevyt, mutta välillä piti pysähtyä luonnon ihmeellisyyksia ihastelemaan.




Bongasin patinanastakan värjäämän lahon oksankin maassa. Sarjassamme luonnon upeita erikoisuuksia. Kannattaa pitää silmät auki kulkiessaan.



Päästessäni takaisin Pirttilahdelle oli autojen määrä tuplaantunut. Ei ihmekään niin upeana päivänä.

Itse ajoin kolmisen kilometriä Kanteluksentietä eteenpäin ja vein autoni Peukalolamminkankaan pysäköintialueelle. Siihen se jäisi yöksi, joten nappasin kaikki kamppeet kantoon.


Peukaloisen varaustupa oli minun majapaikkani yöksi ja sinne oli 600 metrin matka autolta, joten helposti sai kannettua kerralla yöpymiskamppeet ja vesikanisterin perille.

Peukaloinen on Metsähallituksen omistama vuokratupa, jonka varaaminen onnistuu helposti netissä osoitteessa https://www.luontoon.fi/peukaloinenvuokratupa . Yhden vuorokauden hinta on 55 euroa.


Tuvan pihapiirissä on puucee, puuvaja ja nuotiopaikka.


Kamppeet heitin sisälle tupaan ja suuntasin jatkamaan päivän retkeilyjä.


Tupa sijaitsee Peukalolammin välittömässä läheisyydessä. Suolammen rannat ovat upottavat, joten ei houkuttanut kokeilla uimista. Kesähelteillä voisi olla kyllä mukava pulahtaa.



Rannasta lähtee polku, jolta pääsee läheiselle laavulle ja siitä vastarannalle.


Peukalolammin laavu tarjoaa aika mukavat puitteet yöpymiselle ja ruuanlaittoon. Polttopuitakin metritolkulla odottamassa retkeilijöitä.


Laavulta lähtee reitti, jota pitkin pääsee Kaksvetiselle ja sinne minäkin suuntasin.


Tuuli oli välillä tyyntynyt ja aurinko lämmittikin mukavasti pitkospuilla kulkiessa.


Katsoin karttaa reittiä tutkiakseni ja huomasin sen kulkevan suoraan Karhunpesänummen läpi. Hui! Eikös paikkojen nimet aina pohjaudu totuuteen?


Ei näkynyt karhuja, eikä muitakaan kulkijoita, Todella paljon sieniä kylläkin.


Kaksvetisen kodalla oli ollut aiemmin väkeä, sillä nuotio savusi vielä vähäsen.


Leiripaikka oli kaunis järvimaisemineen. Kaksvetisellä saa telttailla, mutta mielestäni siellä ei ollut kovin montaa tasaista kohtaa. Sopisi ehkä enemmänkin riippumattoilijoille.



Ihastelin maisemia ja kävin etsimässä päivän toisen kätkön. Se löytyi helposti kodan lähistöltä. Tänä vuonna jäänyt kätköilyt vähiin, joten kiva välillä vähän virkistää aivonystyröitä.



Tankkasin vähän vettä ja pähkinöitä ennen kun suuntasin takaisin Peukaloisen polulle.


Matkalla oli kaunista soista maisemaa. Ihanan vehreää.



Takaisin tuvalla oli aika ruveta lämmitys- ja ruuanlaittopuuhiin.


Olin lukenut etukäteen, että tuvan lämpiämisessä kestää kauan, mutta aika nopeasti oli t-paitakelit sisätiloissa. Söin päivällistä ja ihastelin ikkunasta avautuvaa maisemaa.


Ilta sujui mukavasti korttia pelaten ja vieraskirjan sivuja selaillen. Ihania tarinoita edellisiltä majoittujilta. Jotkut olivat jopa olleet viettämässä tuvalla joulua. Kuulostaa ihanalta!


Iltakymmenen aikaan painuin pehkuihin. Nostin vielä eväät ulkoseinälle naulaan. Viileään ja turvaan hiirulaisilta.
Uni tuli nopeaan hiljaisessa ja pimeässä ympäristössä. Yön aikana heräsin kuitenkin vähän viluisena. Ei innostanut tulien tekeminen silmät ristissä, joten nappasin vaan hyllyltä pari vilttiä makuupussin päälle ja jatkoin uniani.


Seitsemän maissa heräilin uuteen päivään ja rupesin lämmittämään tupaa. Aamupalankin sain laitettua tulille. Puuroa ja paistettua kananmunaa leivän päälle.



Rauhalliseen tahtiin siivosin jälkeni tuvasta ja pilkoin seuraaville puita pienemmäksi. Heitin heipat mukavalle yösijalleni.



Majoitusvuorokausi tuvassa päättyy kello 12, mutta olin takaisin autolla ja tuntia ennen.

Ajelin takaisin Pirttilahdelle, jossa olikin paljon autoja ja täyteen lastatut kanoottitrailerit. Oiva keli lähteä melomaan.


Minä suuntasin askeleeni Hyypiökallion suuntaan. Polut olivat kosteat yön jäljiltä ja metsässä oli raikas hengittää.


Perillä kallioilla aukesi kauniit näkymät Tapolanjärvelle. En ehtinyt niistä kauaa nauttimaan, sillä maa-ampiaiset halusivat tehdä tuttavuutta. Poistuin kallioilta pitkän matkaa puolijuoksua pörriäisten seuratessa. Eivät ne tähän vuodenaikaan aggressiivisia taida olla, mutta inhottavaa kun ihan iholle tulevat.


Sain nauttia upeasta ulkoilukelistä ja muutenkin jäi hyvä mieli pienestä syysretkestä. Kohti uusia seikkailuita!

Kommentit

Tillariina sanoi…
Ihana paikka! Hieno sääkin sinulle tuli! Varmasti rentoutti tuo reissu! Pelkkä kuvien katselukin toi metsän tuoksun mieleen!!
Daphnion sanoi…
Liesjärven maisemissa on kyllä hurjan kaunista ja osui kohdalle upea keli. Äärimmäisen rentouttavaa puuhaa. :)

Suositut tekstit