Tulliniemen luontopolku, Hanko

Maanantaille luvattiin lämmintä ja sateetonta keliä, joten starttasin aamukuudelta auton kohti Hankoa. Sisko tuli matkalta mukaan. Pääkohteena meillä oli Tulliniemi ja matkalla pysähdeltiin geokätköjä etsimään.

Tulliniemen luontopolku sijaitsee Hangossa, aivan Suomen eteläisimmässä kärjessä. Vajaa seitsemän kilometriä pitkä polku on vasta viime vuonna avattu yleisölle. Aikaisemmin alueella ovat liikkuneet lähinnä lintutieteilijät. Alue onkin tärkeä levähdysalue muuttolinnuille ja siellä myös pesii paljon merilintuja. Näin ensimmäistä kertaa merimetsonkin ihan läheltä. Luonnonsuojelualueella viihtyvät myös monenmoiset ainutlaatuiset kasvit ja hyönteiset. Tulliniemi ja Uddskatanin luonnonsuojelualue ovat osa Salpausselän harjumuodostelmaa.

Polku starttaa Hangon vapaasataman vierestä ja parkkitilaa löytyy runsaasti. Noin 400 metriä on parkkipaikalta matkaa polun alkuun. Matkalla voi ihastella upouusia autoja sataman säilytysalueella.

Polun alkupäässä on nähtävillä muutamia laivan rankoja. Meren pohjassa niitä on varmaan lisää. Osa muistoja sota-ajoilta, osa vaan huono-onnisia.

Polun alkupään kivisellä rantaosuudella kävi kuhina. Paljon öttiäisiä kukkivien kasvien kimpussa. Kangasajuruohoryppäätkin täynnä kimalaisia. Paljon uudenlaisia kasvejakin tuli kohdattua. Merikaali oli ainakin uusi tuttavuus. Ulkonäöltään se muistutti paljon lehtikaalia ja on kaiketi myös syötävä kasvi.

Kivikkoiselta rannalta polku nousee pehmeäpohjaiseen havumetsään. Komeita mäntyjä ja upeat vihreät sävyt saavat retkeilijän huokaamaan. Puiden seasta pilkistää vanhoja vankilarakennuksia. Suurin osa niistä on purettuna ja aika huonolta näyttävät loputkin. Aika harmillista, ettei yhtäkään ole restauroitu muistoksi jälkipolville. Sinne ne pikkuhiljaa hajoavat metsään.

Polulla liikkui aamupäivästä paljon muitakin reippailijoita. Sai suorittaa yhden kätkön loggaamisenkin niin sanotusti vauhdilla. Olipahan yksi pyöräilijäkin sinne eksynyt pyörä olalla.

Polku kulkee hienosti erilaisten maisemien keskellä. Lehtometsääkin löytyy. Yhdessä kohdassa polku kulkee käsittämättömän heinä- ja nokkoskeskittymän läpi. Punkkitarkastus retken päätteeksi on tarpeen. Useamman päivän vesisateet olivat pehmittäneet lehto-osuudella polut kuravelliksi, mutta melko kuivin lenkkarein selvittiin.

Muutamia bunkkereitakin on niemellä, koska sillä on ollut tärkeä asema sota-aikoina. Siellä ovat pitäneet majaa niin venäläiset kuin saksalaisetkin. Ilmantorjuntakranaattejakin saattaa metsästä vielä löytyä, joten siinäkin hyvä syy noudattaa käskyä pysyä polulla.

Viimeisen metsäosuuden jälkeen avautuu merimaisema. Kauniita, pyöreitä kallioita ja meren aaltoja. Sateisella säällä ovat kalliot liukkaita ja silloin kannattaakin kulkea varovasti.

Kallio-osuudella maisema muuttui ihan eriväriseksi. Sävyt pehmenivät iltaruskon kaltaisiksi. Kallioissa on punertava sävy, joten se ehkä vaikuttaa asiaan. Tai sitten retkeilijän mieli tekee kepposet. Oli miten oli, hurmaavaa.

Valkoiset kepit ohjaavat kulkijan kallioita pitkin niemen kärkeen. Perillä on hyvä istahtaa hetkeksi ihastelemaan maisemia ja nauttimaan eväitä. Sää oli tyyni ja kaunis, mutta voisipa olla komeaa nähdä niemi vaikkapa syysmyrskyn aikaan. Siskoi kertoi viimeksi olleensa niemellä sankan nousevan sumun aikana. Se oli ollut kuulemma aavemaista.

Manner-Suomen eteläisin kärki.

Kallioilla on nähtävissä kaiverruksia. 40- ja 60- luvuilta ne mitä itse löydettiin. Uudempiakin. Läheisen Hauensuolen rannoilla kaiverrukset ovatkin jo vähän kauempaa menneisyydestä, jopa 1400-luvulta.

Rakkaudenosoituksia kalliossa.

Kuivuneet ruohosipulin kukat.

Hetken levähdettyämme suunnattiin takaisin. Niemestä tullaan samaa polkua takaisin, mutta se ei haittaa. Maisema näyttää ihan erilaiselta toiseen suuntaan ja lisää nähtävää löytyy.

Jos Hangon suunnalla liikkuu, niin suosittelen viettämään pari tuntia Tulliniemen poluilla.

Vapaasatama
Tulliniementie 1
10940 Hanko
N59° 49.531′ E22° 55.881′

Tulliniemen kartta, KLIK!