Kesällä bongasin itselleni uuden retkikohteen Kuhankuonon reittien valikoimasta. Pirunkirkon patikka.
Nyt viimein tuli sopiva hetki sen kulkemiseen.
Kyseessä on janareitti. Kuhankuonon omilla nettisivuilla pituudeksi ilmoitetaan 2x8 kilometriä, mutta omaan kelloon tallentui himpun verran vajaa 10 kilometriä suuntaansa.
Juomavesikätkön kävin viemässä ennakkoon Soikeroisten laavun lähelle. Auton jätin parkkiin osoitteeseen Lietsantie 1, Pöytyä.
Ensimmäiset kaksi kilometriä reitti kulki mukavaa hiekkatietä ja sen jälkeen käännyin metsäpolulle.
Hiljalleen maasto muuttui kivikkoiseksi ja kallioiseksi. Reitti onkin luokiteltu vaikeaksi.
Reitin tarkoituksena uuteen kohteeseen tutustumisen lisäksi oli testata uusi rinkka tositoimissa. Edellisen rinkan ostin vuonna 2004 Valkeakosken keskustassa sijainneesta "halpakaupasta" 25 eurolla. Se on edelleen hyvässä kunnossa, ainoastaan kumilenkkejä olen välillä uusinut.
Uudeksi kantovälineeksi valikoitui kevyt Lundhagsin Padje Light 60. Hyvin erilainen kapistus kuin vanha on, joten paljon on opeteltavaa. Täytyykin tehdä kunnon arvostelu, kun saa enemmän testailtua.
Ensimmäinen ns. nähtävyys reitillä oli Luolakallio. Pitkulaisen kalliolipan alla väkeä kuulemma yöpynytkin. Kävin mönkimässä alla ja löysin vaan tuhoutuneen geokätkön. Moni käy päiväretkellä pelkästään luolalla kääntymässä.
Rikkinäinen opaste kertoi puuceen sijaitsevan lähellä, mutta minä en sitä löytänyt?!
Luolakallion jälkeen reitti muuttui entistä haastavammaksi ja välillä täytyi riisua rinkkaa tai painella nelivedolla kallioita ylös. Märällä kelillä ei olisi ollut toivoakaan päästä kulkemaan. Sanoisin, että polkujuoksukengät olisivat olleet kevyitä vaelluskenkiä parempi vaihtoehto ja muutenkin vaan pieni päiväreppu.
Jotkut ennakkoon moittivat reittiä tylsäksi, mutta itse olisin voinut loputtomiin ihastella upeita kallioita! Eikä siinä hiki hatussa ylös alas kavutessa muutenkaan kerennyt tylsistymään. Nämä ovat näitä makuasioita.
Soikeroisten laavulle päästessäni klo oli noin 18, joten kulkemiseen oli taukoineen kulunut viisi tuntia.
Pystytin teltan vähän sivummalle laavusta. Kovin montaa tasaista paikkaa ei alueella ollutkaan.
Hain aiemmin jemmaamani veden Raasinpurontien varresta ja nautin maukkaan illallisen. Kahdeksalta kömmin jo unten maille.
Yö oli rauhallinen. Muita kulkijoita ei ilmaantunut laavulle. Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen olin valmis paluumatkalle jo ennen kahdeksaa.
Lämpötila näytti +3 auringonnousun aikaan. Leiripaikka oli mäellä, mutta alempana oli huurteesta päätellen lämpötila käynyt pakkasella.
Reitin ainoat sillat olivat muuten tuolla Soikeroisen päässä. Jokunen oja tuli ylitettyä varpaiden kastumista uhmaten.
Pari vaikeaa paikkaa aiheutti pohdintaa nyt toiseen suuntaan kulkiessa. Onneksi kalliot eivät kuitenkaan olleet märkiä yön jäljiltä. Neulaspolut tosin olivat.
Ennen pirunkirkkoa tein pienen muutoksen reittiin. Ohitin sen kulkemalla reilun kilometrin Haapalevontietä, koska en ollut satavarma, kuinka turvallisesti laskeutua kalliolta alas rinkan kanssa. Olisi vaatinut ainakin rinkan pudottamisen erikseen, enkä ollut halukas heti uutta rinkkaa viskellä alas mistään. En ainakaan edellisenä päivänä huomannut vaihtoehtoista kulkua missään, voin toki olla väärässäkin.
Pian olinkin takaisin Luolakalliolla ja siitä reitti jatkui taas mukavasti samaa reittiä seuraten.
Muutama komea sarvipäinen peura juoksi kauempana, muuten ainoat eläinkohtaamiset olivat metsäkanalintujen kanssa. Ihmisiin en törmännyt laisinkaan.
Viimeiset helpot kilometrit autolle olivat vauhdikkaita. Kolme ja puoli tuntia taisin saada aikaa kulumaan toiseen vaelluspäivään.
Mietteet parinkymmenen kilometrin ja 24 tunnin retken jälkeen jäivät plussalle. Kallioinen maasto oli upeaa, mutta mukavampi ehkä tosiaan kevyemmillä kantamuksilla. Reittimerkinnät ihan ok, muutamissa paikoissa kävelin joitain metrejä väärään suuntaan. Kartta kannattaa olla mukana (nettikin toimii hyvin), jos haluaa tehdä reittimuutoksia kesken kaiken. Ehdottomasti kuivan sään retkipaikka!
https://kuhankuono.fi/reitit/pirunkirkon-patikka/
Kommentit