Marttilassa, ihan 10-tien tuntumassa pääsee retkelle erämaisen luonnon keskelle. Marttilan korven eräreitistö kulkee läpi kallioiden, soiden ja kuusimetsien.
Paikallinen Heikolan kyläseura ylläpitää reitistöä ja on tehnyt paljon kunnostustöitä vuosien aikana. Täytyykin antaa iso kiitos heille reittien merkitsemisestä, sillä kertaakaan ei tarvinnut tarkistaa kartasta, että missä mennään!
Pitkään ollut kyseinen reitti mielessä, mutta nyt aikaisen kevään myötä innostuin lähtemään. Auton vein parkkiin Palaisten uimarannalle. Osoite on Palaistentie 436, 21490 Marttila.
Suunnitelmana oli kiertää pohjoinen rengasreitti ja siihen vielä lisäksi itäinen reitti, josta vähän tulisi edestakaisin kuljettavaa polkua. 12,5 kilometriä olin laskenut matkan pituudeksi.
Polut olivat ilahduttavan kuivia ja ilma oli mukavan lämmin. Metsässä oli ilo kulkea.
Talvesta muistutti enää satunnaiset jäiset kohdat varjoisilla paikoilla.
Reittien risteyskohdissa oli karttoja muistuttamassa siitä, että mihin ollaan menossa.
Suomaisemat olivat vielä melko haalistuneita, eikä osunut silmään yhtään kurkia. Kaipa niitäkin alkaa ilmestymään lähiaikoina.
Reitin varrella olevat kalliopätkät olivat ihanan sileitä ja haaveilinkin, että olisi aika mukava maastopyörällä mennä ajelemaan.
Reitti oli yleisesti ottaen hyvässä kunnossa, mutta yhdet asentamista odottavat (?) pitkospuut osuivat matkalle. Olivat onneksi aika tukevasti paikoillaan, joten pääsin kuivin jaloin yli.
Itäiselle reitille suunnatessani vastaan tuli metsätyö, joka hidasti kulkemista melkoisesti. Opasteet olivat onneksi paikallaan, joten kulkeminen ei aiheuttanut päänvaivaa, kunhan rauhassa valitsi askeleensa.
Itäinen reitti teki käännöksen suon laidalla.
Autioitunut punainen mökki tuli metsässä vastaan ihan reitin varrella. Jostain lähistöltä kuului moottorisahan ääntä.
Olin aiemmin jo pitänyt lounastauon, mutta Lotikon baari oli oiva paikka teehetkelle. Sadesäällä voisi mennä istuskelemaan luolamaisen tilan sisäpuolelle.
Pian baarin jälkeen eteen tuli jo seuraava nähtävyys. Lotikonkellari on syvä kalliohalkeama, jota pääsee tutkailemaan lähemminkin.
Syvällä halkeamassa oli vielä lunta ja jäätä, joten tarkempi tutkiskelu jäi tällä kertaa välistä. Täytyy ehdottomasti palata paikalle uudestaan!
Kalliolta laskeuduttiin alas tuoreita rappusia pitkin. Ilmeisesti nämä on vasta viime syksynä tehty.
Loppumatkalle osui vaihtelevasti pitkospuita, metsäteitä ja pehmeää hiekkaa.
Reitti palasi takaisin Palaisten uimarannalle, jossa on komea saunarakennus. Voisikohan ensi kerralla yhdistää retkeilyn ja saunomisen? Geokätkötkin jäivät odottelemaan löytämistään.
13,3 kilometriä tallentui kellooni matkan pituudeksi ja alle viisi tuntia taisi kahden tauon kanssa kulua aikaa. Varsin mukava päiväretken pituus ja tähän aikaan vuodesta ehti vielä ajelemaan kotiinkin valoisan aikaan, vaikka olin liikenteessä myöhempään kuin normaalisti.
Lämmin suositus Marttilan korven vaihtelevalle retkimaastolle!
Kommentit