Huhtikuun puolivälissä saatiin nauttia aurinkoisista ja lämpimistä retkisäistä. Ennen takatalvea siis.
Liesjärven kansallispuisto on tuttu paikka jo lapsuudesta ja siellä on kiva poiketa aina silloin tällöin. Viimeksi käytiin kaverin kanssa marraskuun ensilumilla.
Jätin auton Kopinlahden parkkipaikalle ja suuntasin siitä Savilahden nuotiopaikalle evästämään.
Savilahdelta käännyin Soukonkorven suuntaan. Reitti on virallisesti suljettu vaarallisten pitkospuiden takia, mutta itse pidin niitä varsin hyväkuntoisina. Muutama kiikkuva heilahti askeleen alla.
Pitkospuut olivat jo vapaat jäästä, aurinko paistoi lämpimästi ja punarinta lauloi kauniisti. Tuntui todellisesti keväältä.
Kuivassa metsässä oli hyvä kulkea. Muutamia jäisiä ja lumisia kohtia tuli kuitenkin vielä vastaan.
Korteniemen perinnetilalle on aina ilo saapua.
Päärakennus on yleensä auki, mutta en käynyt tällä kertaa kokeilemassa ovea.
Vanhan savusaunan takana kasvanut kuusi oli kokenut kovan kohtalon. Lieneekö myrskyssä mennyt nurin?
Takaisin tallustelin tien kautta.
Heitin repun autoon ja suuntasin vielä Kyynäränharjulle.
Vesi oli todella korkealla ja ilmeisesti tulva oli pahin vuosikymmeniin. En antanut sen haitata. Käärin lahkeet ylös ja astelin veteen.
Kyynärän puolella oli vielä jäätä. Se kilisi mukavasti aaltojen mukana.
Kuikkakin oli kotijärvelleen jo saapunut. Uiskenteli siinä sillan lähellä.
Autolle päästessä istahdin tyytyväisenä alas ja vaihdoin ajokengät jalkaan. Ihan vähän oli sukissa kosteutta, vaikkei nykyiset vaeluskengät täysin vedenpitävät olekaan. Jalkojen kastuminen ei muutenkaan retken loppumetreillä enää haittaa.
Kiitos ja näkemiin Liesjärvi. Nähdään taas!
Kommentit