Kahden yön vaellus Joutsijärvellä

Keväällä eräässä Facebookin retkeilyryhmässä huhuiltiin retkiseuraa ja pääsiäisviikolla suuntasinkin uuden tuttavuuden kanssa Joutsijärveä kiertämään. Reissuun piti lähteä neljä naista, mutta puolet joutuikin perumaan.

Pääsiäisviikon maanantaina suuntasimme Jannin kanssa poluille ja yllätyimme totaalisesti lumitilanteesta. Sitä oli paljon!

Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, eikä lumi polulla upottanut juurikaan.

Välillä löytyi vähän syvempääkin hankea, joka sai vaeltajat hikoilemaan.

Ensimmäisen päivän erikoisuutena oli kaksi vesistönylitystä. Ensimmäinen  tapahtui lossilla ja toinen soutuveneellä.

Soutuveneylitys oli vähän jännä tuulisella säällä ja veden ollessa jäätävän kylmää, mutta hienosti pääsimme toiselle puolelle ja jatkamaan matkaa.

Ensimmäisen yön majapaikaksi valikoitui Tuurunkankaan autiotupa. Jonkun verran tullut reissuilla autiotupia vastaan, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa yöpymään sellaisessa.

Ruokana oli ensimmäisen päivän tortilloiden lisäksi kuivattua retkimuonaa, joten kaasukeitin oli mukana matkassa ja tulipa juomavettä keitettyä ihan nuotiollakin.

Uni tuli tuvassa mukavasti eikä hiiriäkään vilistänyt makuupussin päällä.

Kaminan vieressä sai hieman kuivattua kosteita kenkiä yön aikana.

Päivän vaellus alkoi mukavasti hankikannollam, mutta päivän lämmetessä plussan puolelle alkoi polut upottamaan.

Lounastaukoa vietimme suloisella Sisälmystenlahden tuvalla. 500 metrin päässä sijaitsi kaivo, joten puolijuoksulla ilman rinkkaa kävin täydentämässä juomapulloja.

Kesäkaasulla oli vaikeuksia toimia. Muutakaan ei kaupoista löytynyt.

Sisälmystenlahden jälkeen lumitilanne paheni. Askel upposi jatkuvasti puoleen sääreen ja jopa polveen asti. Nauroimme ja kirosimme vuoron perään.

Jylhäjoki oli komea ylitettävä ja kaikkialla oli merkkejä talttahampaisista ystävistämme.

Päivän viimeiset kilometrit olivat todella upottavia ja osuipa eteen hämmentävä hakkuualuekin, jossa opasteet sekä polku olivat kateissa.

Kulhan laavulle päädyimme yöksi 13,3 kilometrin äärettömän raskaan taivalluksen jälkeen. Kyllä teki gutaa istahtaa laavulle!

Yön sääennuste näytti vähän liikaa pakkasta, joten päätin yöpyä laavussa riippumaton sijaan. Janni sentään ripusti omansa puiden väliin.

Yön unet olivat vähän katkonaiset kovan alustan ja pakkasen ansiosta. Aamu alkoi muotoonjäätyneiden kenkien sulattamisella nuotiolla.

Joutsen liisi jäälle hyvät huomenet toivottamaan ja olimme varovaisen toiveikkaita päivän vajaan seitsemän kilometrin matkan lumitilanteeseen.

Yöpakkanen oli kovettanut hanget helppokulkuisiksi ja aika pian eteemme aukesi lumetonta pätkää. Kylläpä askel kulki kevyesti!

Lounaalla rupesi retkiruoka jo tökkimään, mutta eipä matkaa ollut enää jäljelläkään kauheasti.

Ahmauksenojan maisemat toivat Lapin kevätmaiseman mieleen todella vahvasti!

30 kilometrin pituinen Joutsijärven vaellus oli oikein mieluisa reitti. Keli toi tällä kertaa omat haasteensa, mutta kunnialla niistä selvittiin jälleen kerran. Pari päivää kärsittiin kipeistä pohkeista, mutta oli sen arvoistakin.

Arvosanaksi reitille annan 8,5 ja suuri suositus lumettoman ajan vaellukselle. Telttapaikkoja matkan varrella on vähän naftisti, joten riippumatolle iso peukku! Tarinoiden mukaan autiotuvat keräävät kesäisin kännikansaa, joten korvatulpat kannattaa pakata kanssa mukaan.