Vuoden ensimmäinen lehtoretki

Vuoden ensimmäinen retki osui aurinkoiselle torstaipäivälle. Vanhankosken lehtoon tällä kertaa. Yleensä vuoden ensimmäiset retket ovat suuntautuneet suolle.


Parkkipaikka oli juuri aurattu eikä muita autoja näkynyt. Muutamat jalanjäljet erottuivat kuivan pakkaslumen pinnalla. Ketun ja jänöjen jälkiä sitäkin enemmän. Yksi repolainen oli ainakin jolkotellut lehtoon joen yli.



Kauniina talvipäivänä voi haaveilla siitä, kuinka mukavaa olisikaan löylytellä pienessä punaisessa saunassa. Oven välissä oli lappu naisten saunavuorosta. En muista sitä ennen siinä nähneeni. Koskahan sauna on viimeksi ollut käytössä?


Laitumen vierustaa kulkeva tie oli täynnä kulkijoiden jälkiä. Paljon pieniä hiirulaisiakin tehnyt omia pieniä polkujaan.


Pitkäkyntinen kettu oli jättänyt kauniita tassunjälkiä lumeen.


Kosken lähellä oli pari Aapeli-myrskyssä nurin mennyttä puuta. Kuljin ohi varoen, sillä yksi nojasi polulle päin kaveriin nojaten.

 

Vedenpinta näytti olevan vielä aika korkealla. Joulukuun puolella satoi niin reippaasti, että se varmasti vaikuttaa. Toivottavasti meidän pihakaivokin olisi saanut jo vettä. Se meni viime kesän jäljiltä täysin kuivaksi pariin otteeseen. Jouduimme paljuvedetkin hanasta ottamaan.


Vastarannalla ei näkynyt mitään liikettä. Eikä muuallakaan. Jälkiä vaan.


Otin aurinkolasit hetkeksi pois ja ihastelin kaunista maisemaa. Yritin kuvitella näkymää sahan aikaan. On ollut varmasti hyvin erilainen.


Lehdon suunnalta kuului linnunlaulua. Pienet linnut kävivät tervehtimässä kulkijaa.


Poistuin polulta hetkeksi pellolle. Halusin nauttia päivän viimeisistä säteistä. Traktoriuraa oli mukava seurata.


Aurinko ei vielä kovin korkealle noussut kun se jo yhden jälkeen katosi puiden taakse. Sain pakata aurinkolasit siltä päivältä laukkuun.


Ylitin karja-aidan päästäkseni metsään. Lunta oli tuiskunnut sopivasti sen kohdalle. Vaistomaisesti tuli kokeiltua sähkölankaa, vaikkei näin talvella virta siinä kuljekaan, kun kesälaitumesta kyse.


Metsässä on vielä niin selkeästi nähtävissä Tapaninmyrskyn jäljet, ettei Aapelista ollut havaittavissa jälkeäkään. Poikkesin nopeasti Isolammen rantaankin. Jää kumahteli komeasti.


Tallustelin hiljalleen metsän poikki ja hengitin syvään raikasta ilmaa. Akut olivat latautuneet.

Ajelin kotiin ja keitin teetä. Hymyilin.

Kommentit

M.T. Ainasoja sanoi…
Ah, kaunis paikka, hienot kuvat, ja kuulostaa olleen oikein mainio pikkuretki. <3
Daphnion sanoi…
Tuo on kyllä semmoinen paikka missä on aika mukava piipahtaa pienelle retkelle. :)

Suositut tekstit