Kevättä vastaanottamassa koskella

Maaliskuun viimeinen viikko oli kaunis ja aurinkoinen. Lämpöäkin löytyi tuulettomista paikoista.

Meikäläinen möngersi kosken rannalla innoissaan. Istuin pitkän aikaa kaatuneen puun päällä nauttimassa auringonpaisteesta. Kuuntelin kosken kuohuja ja hymyilin itsekseni. Ihmisen on niin hyvä olla luonnon keskellä.

Tutkailin tarkkaan raunion seinustan koloja ja niissä kasvavia kasveja. Pieniä ja elinvoimaisia. Pörröisiä ja värikkäitä. Kaunis perhonenkin liiteli ohi, mutten kerennyt tarkemmin tunnistamaan lajia.

Joku oli vienyt vastarannalle valkoisen muovituolin. Olikohan siellä jonkun keväänbongauspaikka?

Uskaltauduin kokeilemaan veden lämpötilaa ja hurjan kylmäähän se oli. Innoissani silti uitin sormiani kuohuvassa koskessa.

Vähälumisen talven ansiosta vettä on maltillinen määrä, eikä meillä Loimijokivarren asukkailla ole huolta kevättulvan aiheuttamista haitoista.

Lopuksi kävin vielä muurilla katselemassa veden pyörteitä. Sinne ei kannata näin keväisin suunnata jos alkaa helposti heikottamaan. Vesi virtaa melkoista vauhtia silmien edessä ja saa aikaan hassun liikkeen tunnun vaikka itse seisoo paikallaan.

Lisää tällaisia kevätkelejä, kiitos!