Joulun viettoa

Joulu on minulle ehdottomasti rakkainta vuodenaikaa. Sen tuntee ihan luissa kun joulu alkaa lähestymään. Rakastan tunnelmaa, ruokaa, lahjoja lunta silloin kun siitä saadaan nauttia. Kaikkea. Tapaninpäivänä vähän jopa harmittaa kun se on jo ohi.

Meillä joulua vietetään perheen parissa. Perinteeksi on muodostunut, että nähdään minun perhettäni ennen tai jälkeen aaton ja miehen kotona ollaan sitten varsinaisina joulunviettopäivinä. Tänä vuonna joulua edeltävänä viikonloppuna tarjoiltiin jouluateria äidille, siskolle ja hänen miesystävälleen. Taisi tekemäni bataattilaatikko viedä kaikilta kielen mennessään.

Joulun päivät sujuvat rennolla otteella ja onkin mukavaa kun ei tarvitse stressata. Käydään yleensä mummun ja pappasten luona kahvittelemassa, osa porukasta suuntaa joulukirkkoon, syödään hyvin, jaetaan lahjoja ja nautitaan tunnelmasta. Oikein mukavaa.

Yksi tärkeimmistä asioista itselleni on herätä aattoaamuna kahdeksaksi ja hiipiä alakertaan tonttulakki päässä katsomaan Joulupukin Kuumalinjaa. Siitä ei vaan voi luopua, vaikka Pukki vaihtuisikin. Hyvän joulun toivotuksetkin pitää aina ohjelmaan lähettää (terveisin Laura 27 vee, hih).

Ja eihän joulu olisi mitään ilman herkkuja. Anoppi jaksaa joka vuosi loihtia makoisat herkut koko porukalle. Niitä sitten syödään kolme päivää putkeen ja kaikilla on masut ihan killillään.

Tänä vuonna joulu oli erityisen rentouttava, koska vapaata oli normaalia enemmän. Ei tarvinnut kiirehtiä edes töihin Tapaninpäivänä.