Kesä ja ikävä

Eilen oli aivan mahdoton päivä, oikeesti. Oli vapaata töistä, mikä oli erinomaista. Oli tarkoitus ruveta aamulla tekemään reippaasti rästissä olevia kouluhommia. Aloitin kyllä niitä tekemään, mutta tuli vastaan ongelmia ja menin siitä mistä aita oli matalin. Käytin jo aiemmin kirjoittamaani tekstiä samalle kurssille. En kuitenkaan aikoinaan palauttanut tuota tekstiä ja se sopi joten kuten viimeisimpään tehtävänantoon, joten palautin sen nyt. Olin laiska siis, enkä jaksanut kirjoittaa uutta tekstiä. Anteeksi. Tai no, enhän mä tehnyt mtn väärää.. Mut nyt on kesä, en jaksa olla erityisen tunnollinen opiskelija kesällä! Nih! Että silleen!

Äiti tuli piristämään mun vapaapäivääni ja mentiin shoppailemaan. Shoppailuhan parantaa kaiken, paitsi rahapulan. Sitä ei onneksi ole nyt. Ostin kaikkea tarpeellista ja haaveilin kaikesta tarpeettomasta. Kävin kokeilemassa aivan hurmaavaa mekkoa Espritin liikkeessä. Se olisi sopinut kaasoiluun erinomaisesti, kunnes muistin, että mullahan on jo mekko sitä varten. Ja kaunis mekko onkin. Joten se hurmaava yksilö jäi kauppaan.

Illalla päätin vaan rentoutua ja katsella muutaman Buffy-jakson..niin rupesin katsomaan Buffya alusta alkaen jo miljoonatta kertaa. :D Toisen kauden loppu häämöttää jo. Erinomaista ajanvietettä kesällä, silloin kun ei jaksa reippailla.

Kultakin soitteli illalla toiselta puolelta Suomea. Aivan kamala ikävä iski kesken kaiken..alahuuli vaan väpätti ja sanat olivat vähissä, kun yritti urheasti olla itkemättä. Puhelun jälkeen en ollutkaan sitten yhtä urhea. Olisi vain halunnut halata toista ja käpertyä viereen. Niin hirveä kaipuu iski..mitä enemmän kilometrejä välissä, sitä isompi ikävä. Niin se on. Onneksi kohta on taas viikonloppu. Silloin saa taas halata.

Halailkaa ihmiset toisianne!