Aurinkoa tervehtimässä

Herätyskello soi aamulla viideltä. Tarkastin eilen illalla, että aurinko Sastamalassa nousee klo 06.15. Auringonnousua kuvaamaan lähdin Patakalliolle tarkoituksena käydä sieltä myös geokätkö etsimässä. Aamuilma oli todella raikas ja taivaanrannassa valoisaa kun kävelin reippaasti Tampereentien vartta. Työmatkalaisia oli jo liikenteessä. Vähän ennen kuutta saavuin metsänreunaan, josta polku rantaan alkaa. Suuntasin melkoisen pimeälle polulle ja harmittelin, että otsalamppu oli jäänyt kotiin. Kompuroimatta saavuin rantaan. Muutaman kaatuneen puun yli täytyi kiivetä ennen rantaa. Edessä avautui kauniin usvaiset maisemat.


Luulin tulleeni Patakalliolle, mutta sinne olikin matkaa vielä reilu 200 metriä. Asia selvisi kun kaivelin kännykästä kätkön tietoja. Päätin jäädä ottamaan kuvia ja odottamaan auringonnousua siihen paikkaan. Siinä odotellessani metsästä rupesi kuulumaan omituisia ääniä. Joku eläin kulki eestaas rannan lähellä ja raaputteli puunkuorta..siltä se ainakin kuulosti. Se oli todella hämmentävää kun en oikein keksinyt mikä se voisi olla. Se oli varmaan joku Sastamalan oma sasquatch. Juuri ennen auringonnousua äänet loppuivat ja keskityin kuvaamiseen.

Jouluisen myrskyn jäljet ovat vielä nähtävissä.
Pyhä Olavihan se siellä vastarannalla.
Aurinko nousi kauniina ja lämpimänä, mutta pahanhajuisena. Ajattelin, että jo on kumma aamu! Samaan aikaan todellakin ilmaan nousi paha, hieman mädäntynyt haju. Se ei silti haitannut kauniista aamusta nauttimista.

Sieltä se nousee!

Sitten olikin aika suunnata oikealle kalliolle. Rantaa pitkin kulki polku, joka päättyi suoraan Patakalliolle. Siellä oli hieno kallio ja pieni hiekkarantainen poukama. Tämä parin metrin levyinen uimaranta on kuulemma todella hyvä, joten sitä täytyy käydä ensi kesänä testaamassa. Saa varmasti melko rauhassa uiskennella. Parit kuvat napsittuani keskityin kätkön etsintään.

Kaunista rantaa matkalla Patakalliolle.
Usvaa. Kaunista usvaa.
Kätköilijän kännykkä.
Siinä se salainen uimaranta on.
Hiekkapohja.

Minä etsin ja etsin, mutten löytänyt. Kurkin kaikkiin mahdollisiin koloihin, mutta pahemman laatuinen puusilmäisyys vaivasi kätköilijää. Rikottua lasia kyllä löysin. Sitä oli jopa tungettu puunjuuriin!! Onneksi etsin kätköä kepin kanssa, etten käsiäni telonut. Olisin kuskannut lasit pois maastosta, muttei ollut hanskoja eikä minkäänlaista pussia mukana. Siirtelin niitä kuitenkin sivuun, ettei kukaan vahingossa satuta itseään. Todella törkeää tuommoinen roskaaminen ja kiusanteko.

Vähän aikaa nautiskelin vielä maisemista kalliolla etsinnän jälkeen ja sitten suuntasin takaisin kotiin. Olikin jo melkoinen aamupalanälkä. :)

Kommentit

Hienoja kuvia. Olen aina pitänyt eniten juuri siitä hetkestä, kun aurinko nousee, mutta muut ihmiset eivät ihan vielä. Silloin on niin hiljaista. Nuo kertomasi äänet kuulostavat tosin vähän pelottavilta.

Kätköily on aika kiinnostavan oloinen harrastus! Taidanpa kokeilla sitä vielä tytön kanssa :)
Daphnion sanoi…
Kiitos kovasti!

Auringonnousu on kyllä kaunista katseltavaa. Se on myös mielestäni hurjan romanttinen hetki, vaikka monet mieltävät auringonlaskut sellaisiksi. :)

Kätköily on kivaa! Siinä tulee ulkoiltua ja vähän aivojakin virkistettyä. Suosittelen kokeilemaan.
indie by heart sanoi…
Kauniita kuvia! ^^ Aivan ihanat maisemat.. Olen itse tosi aamu-uninen, joutuisin varmaan laittamaan parit herätykset että varmasti nousisin auringonnousua katsomaan/kuvaamaan..

Kissakorvikseni on Glitteristä muuten! ^^

Satu
Indie by heart

Suositut tekstit