Urjalankylän ulkoilureitti vaihtelevassa metsämaastossa Kortejärven lounaispuolella Urjalassa.
Reitti on perustettu jo vuonna 2022, mutta nyt otin aikaa pysähtyäkseni matkalla siihen tutustumaan. Tuosta aloituspaikan ohi kun tulee kuljettua useita kertoja vuodessa.
Virallinen lähtö- ja parkkipaikka löytyy osoitteesta Kantalantie 19, Koulumaan pihalta.
Itse jätin auton pienemmälle parkkipaikalle vanhan kaarisillan lähelle.
Täyden reitin pituus on 10 kilometriä, mutta siitä on mahdollisuus kulkea lyhyempiäkin osuuksia.
Oman retkeni ajankohta osui huhtikuun alkuun. Lämpimiä säitä oli jo ollut ja lumet täysin kaikonneet avoimesta maastosta.
Olin varautunut matkaan nastoilla, koska epäilin reitin olevan jäinen. Kyllä niillekin alkuun tuli tarvetta, mutta aika pian reitti muuttui lumiseksi.
Jään ja lumen alla vesi virtasi iloisesti.
Hakkuuaukean kohdalla (kartassa Porttila) alkaa rengasreitti. Kulkusuuntaa ei oltu määritelty, joten lähdin kiertämään reittiä vastapäivään.
Jossain Lonkavuoren takana seurasin edellisen kulkijan jälkiä. Vähän pidempi askelväli ja polvenkorkuinen hanki teki etenemisestä raskasta. Onneksi oli sauvat apuna.
Opasteet reitillä oli hyvät, koska ne on niin uudet. Kuitenkin jossain ennen Lonkatietä menin hetkeksi harhaan. Reippaasti virtaava oja ohjasi äkkiä takaisin oikealle reitille.
Oli ihan virkistävää päästä hangessa tarpomisen jälkeen hetkeksi tielle. 500 metrin mittainen Lonkantien pätkä oli märkä, mutta mäen päältä löytyi kuiva penkka ja iso kivi, jolla istuen oli hyvä pitää evästaukoa.
Upean vanhan maalaistalon kohdalta reitti kääntyi taas pois tieltä ja hetkeksi pellolle.
Peltoaukean jälkeen sai asetella uudestaan nastat kengänpohjiin. Pyssynkankaalle nouseva mäki oli jäinen.
Lyhyen metsäpätkän jälkeen vastaan tuli reitin ainoa nuotiopaikka. Hemmonmäki -niminen laavu sijaitsee aika lähellä Kiimankulmantien varrella olevaa parkkipaikkaa, joten sinne pääsee evästämään lyhyemmälläkin kulkemisella.
Kulkeminen hangessa oli ollut aika raskasta, joten päätin mennä yhdysreittiä, jonka myötä matkan pituudeksi tuli kahdeksan kilometriä kymmenen sijaan.
Yksi kunnon vesiestekin tuli vastaan paluumatkalla.
Polut jäivät monin osin lumen alle piiloon, joten kivistä ja juurakoista ei tullut tehtyä havaintoja. Pohdiskelin vaan, että pitäisikö joskus palata reitille maastopyörän kanssa?
Ulkoilureitti oli varsin mieluisa uusi tuttavuus. Mukavan vaihtelevaa metsä- ja maalaismaisemaa eteläisellä Pirkanmaalla. Suosittelen tutustumaan!
Täältä reitin viralliseen karttaan, KLIK!
Kommentit