Syysloma Puolassa - Malborkin linna

Minä olen niitä ihmisiä, joilta ei tarvitse kysyä, että lähdetäänkö tutustumaan keskiaikaiseen linnaan? Linna, kartano tai linnoitus. Uusi tai vanha. Ei väliä. Olen mukana!

Kun saimme tehtäväksemme suunnitella lokakuisen Gdanskin reissun vierailukohteita, oli Malborkin linna listalla ensimmäisenä. 1200-luvun lopulla valmistunut saksalaisen ritarikunnan rakennuttama tiililinna on ainutlaatuinen. Upasti restauroitu linna onkin oikeutetusti päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi

Saavuimme linnalle joen puolelta. Sielläkin juna pysähtyy varsinaisen aseman lisäksi.

Nogatjoen rannalla kohoava linnakokonaisuus sijaitsee Malborkin kaupungissa vajaan tunnin matkan päässä Gdanskista. Itse matkasimme kaupunkiin junalla, koska emme lyhyttä kaupunkilomaa varten vuokranneet autoa. Junia kulki Gdanskin päärautatieasemalta useita, mutta aikataulut olivat vähän sekavia useiden eri liikennetoimijoiden takia. Onneksi olemme mieheni kanssa tottuneet ulkomailla julkisilla liikkumaan, joten sitä osaa suhtautua varauksella asioihin. Eräälle junamatkalle lipunmyyjä neuvoi menemään täysin väärälle laiturille, mutta itse hoksasimme virheen heti. Huh.

Karwan. Aika makea paikka konferensseille.

Junamatkojen hinnat vaihtelivat 17 ja 55 zlotyn välillä kellonajoista riippuen. Olimme vähän myöhään liikenteessä, koska matkassa oli useampi henkilö, joten jouduimme menomatkalla ottamaan ruuhkaisen junan ja vähän kalliimman lipun. Junamatka meni omalta osaltani kuitenkin oikein rattoisasti seisomapaikallakin. Kaunista maalaismaisemaa katseli mielellään.

Perillä odotti auringonpaisteessa kylpevä linna. Suuntasimme heti lippuja hakemaan ja saimme mukaan myös englanninkieliset äänioppaat. Kuulokkeet päässä lähdimme tutustumaan linnaan ja sen historiaan. Liput maksoivat vähän alle 30 zlotya muistaakseni.

Pöllö!

Punatiilinen linna oikein hehkui päivänvalossa. Heti ensimmäisenä pisti silmään upea Neitsyt Marian ja Jeesus lapsen 8-metrinen patsas (vaiko kohokuvio?) kirkon ulkoseinällä. Taidokkaasti tehty mosaiikkipinta on sellainen, jota haluaisi päästä tarkastelemaan ihan läheltä. Nykyinen patsas on kuitenkin ainoastaan pari vuotta vanha, sillä alkuperäinen tuhoutui sodan melskeissä.

Auringon kultaama Madonna.

Puolassa linnoja piisaa.

Vallihautaa piisaa ja nurmikonleikkuuta.

Linnaan kuljettiin puista katettua siltaa, jonka jälkeen oli vielä parit portit ennen kuin pääsimme astelemaan kauniille sisäpihalle.

Jännät paikat.

Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten lähdimme reippaasti kierrokselle. Saimme kulkea melko rauhassa ensimmäisen tunnin, vasta kierroksemme loppupuolella tuli vähän ruuhkaisia paikkoja vastaan. Kesällä saattaakin olla väkeä paljon enemmän liikenteessä.

Lattiassa näkyy vanhat lämmityskanavat.

Taidokkaasti rakennettua ja koristeltua linnaa oli ilo tutkailla. Niin arkiset asiatkin oli tehty uskomattoman kauniisti.

Olikohan tämä keittiön ovi? En muista, mutta upea se on!

Kiertelimme saleissa ja tutkailimme keskiaikaisia lämmitysjärjestelmiä. Pääsimme makuusaleihin ja linnaa "isännöineen" suurmestarin henkilökohtaisiin tiloihin. Oli jättimäisiä keittiöitä ruokahisseineen ja kapeita rappusia ylös alas.

Kaikista suurimman vaikutuksen teki suurmestarin kesäisin käytössä ollut vastaanottosali. Astuin sisään vaaleaan saliin ja kyynelet nousi silmiin. Sali on yksi kauneimpia asioita, joita olen koskaan elämässä nähnyt tai kokenut. Olisin voinut viettää siellä aikaa vaikka kuinka kauan.

Kauneinta ihmisen rakentamassa maailmassa.

Linnan piha-alueilla riitti myös nähtävää. Lämpimällä ilmalla oli mukava kierrellä ja ihastella syksyistä maisemaa. Näin jossain kuvia sumuisesta linnapihasta ja silloinkin paikka näytti hurmaavalta.

Suurmestareiden valvovan katseen alla.

Piha-alueet eivät tainneet muita ihmisiä kiinnostaa, sillä saimme kulkea siellä aivan omassa rauhassa. Mielikuvitus pääsi lentämään kun pohdiskelin, kuinka samoja reittejä ovat suurmestarin vieraat aikoinaan helmat hulmuten käyskennelleet. Suljin hetkeksi silmäni ja kuvittelin itseni noihin aikoihin ja maisemiin. Omilla saksalaisilla aatelisjuurilla tuommoisiin linnoihin olisi hyvin voinutkin päästä vierailemaan. Nykyaikana ei ole kyllä linnakutsuja herunut, heh.

Linnan ulkoseinistä näkee hyvin, kuinka paljon sitä on jouduttu korjailemaan. Sodat ovat vuosisatojen aikana kohdelleet paikkaa huonosti. Viimeisin sota tuhosi siitä melkein puolet ja korjauksia on tehty vuosikymmeniä. Hatunnosto niille ihmisille, jotka ovat olleet mukana entisöimässä ja säästämässä historiallista paikkaa tulevillekin polville.

Linnan puutarha oli pelkistetty, mutta kaunis. Siellä oli muutamia juttuja, joita kelpuuttaisin omaankin pihaan. Varsinkin kiviset pallot olivat mieluisia.

Ihana hyötypuutarha!

Kivetty, vähän pienempi sisäpiha oli myös kaunis. Siellä sijaitsi upea "keskuskaivo".

Toinen lempipaikoistani linnassa oli kirkko, joka on Neitsyt Marialle omistettu. Juuri tämän kirkon  ulkoseinässä komeilee se upea Madonna patsas.

Linnan vanhimpia paikkoja, joka korjattu upeasti, mutta liikoja siloittelematta.

Äärettömän tunnelmallinen paikka.

Keittiön symppikset kaakelit.

Jalat olivat jo väsyneitä parin tunnin linnaspurtista ja nälkäkin kaiversi mahaa. Oli aika palata Gdanskiin. Heitimme hyvästit suurmestareille ja suuntasimme ulos linnan alueelta.

Gdanskin seudulle suunnatessa suosittelen lämpimästi käyntiä Malborkin linnassa. Jos oikein tarkasti haluaa tutustua paikkaan, niin kyllähän siellä useamman tunnin saa kulumaan. Muutamat ravintolatkin linnan mailta löytyy, joten taukoa voi pitää. Meidän tiivistahtinen parituntinen oli ihan minimi linnaan tutustumiseen. Meidänkään seurueesta kaikki eivät valitettavasti päässeet kunnolla kiertämään, sillä mukana oli pari pientä lasta, joista toinen vielä rattaissa. Eli lapsien kanssa jos on matkassa, niin kantoreppu pienimmille on aika kova sana.

"Muutama" puolalainen linna on vielä näkemättä, muusta Euroopasta puhumattakaan, joten koska mennään?


http://www.zamek.malbork.pl/en