Karausvuorelle, mars!

Kaunis aurinkoinen torstai, eikä mitään tekemistä. Siispä suuntasin metsään! 


Olin aiemmin talvella bongannut kartasta Karausvuori -nimisen mäen Äetsästä, joten päätin lähteä paikan päälle reippailemaan ja maisemia ihastelemaan. Mäen huippu kohoaa 103 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 54 metrin korkeuteen vieressä virtaavan Kokemäenjoen pinnasta. Karausvuori on luonnonsuojelualue ja se kannattaa retkeilijän pitää mielessä.

Parkkeerasin auton Ruoskimispaikan (kyllä, ruoskimispaikka! KLIK!) kohdalle ja suuntasin tietä pitkin mäen juurelle. Paikkoja autolle olisi löytynyt tien varreltakin.


Jyrkähkö kiipeäminen, että pääsi ylemmäs, mutta polkua pitkin oli hyvä kulkea. Polku oli mitä ilmeisimmin eläinten, sillä matkalla oli useita papanakasoja.


Ylhäällä Karausvuorella alkoi näkymään jokimaisemia. Runsas puusto esti laajat näkymät, mutta Kokemäenjoen sininen väri pilkisteli siellä täällä.


Ylhäällä maasto alkoi olemaan kuivempaa ja puusto mäntyvaltaista. Aurinko lämmitti retkeilijää jo toden teolla ja jäkäläisellä kalliolla oli mukava pysähtyä nautiskelemaan kelistä. Linnut juttelivat puissa ja pörriäisetkin olivat heränneet talviuniltaan.




Mäen huipulla on joskus 30-luvulla ollut mäkihyppytorni ja paviljonki. Hyppytornin rippeitä varmaankin rautaiset kiinnikkeet kalliossa. Löytyisiköhän jostain kuvia tuolta ajalta? Varmaan joku paikallishistoriasta kertova kirja voisi sellaisia sisältää.



Suuntasin vielä Karausvuoren läntiselle puolelle maisemia katsomaan. Sieltä näki hyvin Kemiran tehtaalle ja Keikyän riippusillankin pystyi puiden välistä bongaamaan.



Istahdin kalliolle juomataukoa pitämään ja fiilistelemään mukavaa kesälomapäivää.


Paluumatkalla pelästytin toisen ulkoilijan kyykkimällä kallion reunan alla kuvailemassa. Jatkoimme naureskellen matkaamme eri suuntiin ja totesimme, että harvoin tällaisissa paikoissa törmää muihin ihmisiin.


Kokeilin eri polkua ja päädyinkin vähemmällä kiipeilyllä sähkölinjoille, joiden ali olin tietä pitkin mäelle kulkenut. Siitä vielä alas tielle reittiä, joka paljastui melkoiseksi pöljänpoluksi. Tulipahan treenattua laskeutumistaitoja nelinkotin.


Kommentit

Harakka sanoi…
Tuttua paikkaa olikin!
Mutta viime käynnistäni onkin kulunut jo muutama vuosi, eli olikin näköala mennyt piiloon!
Silloin vielä näkyi komeasti Kemira tehdas ja hyvin näkyikin, mutta männyt olikin kasvaneet yllättävän paljon!
Kiitos muuten kommentistasi blogissani.
Löysitkö paluumatkallasi luolan, jossa me sanottiin menninkäisen asuneen, siellä olikin selvästi asujien tarpeita...luola näkyykin sinne alhaalle hyvin.(jos nykyään näkyykään?)
Hyvää Äitienpäivä aikaa sulle!
Daphnion sanoi…
Nyt jäi kyllä luola bongaamatta. Täytyy pitää ensi kerralla silmät auki. :)

Tuolla on kyllä ollut varmasti komeat maisemat aikoinaan. Silloin mäkihyppytornin aikaan ovat puut olleet paljon pienempiä/nuorempia. :)

Suositut tekstit