Lumikenkäseikkailuja, mäkihommia ja poroja Luostolla.

Muutaman viikon takaista talvi/synttärilomaa vietettiin Oulun pyrähdyksen jälkeen neljä vuorokautta Luostolla.

Luostolla on erityinen merkitys meikäläiselle ja olin todella iloinen, että pääsin pitkästä aikaa sinne lomailemaan. Mies oli varannut meille Lapland Hotel Luostotunturin kelomajan puolikkaan, joka olikin oikein mukava majapaikka. Mökissä oli oma pieni keittiö ja sauna, joten tulimme hyvin toimeen. Hotellin makoisa aamupala kuului hintaan. Piristi mukavasti aamulla, kun piti muutama sata metriä tallustella aamupalaa nauttimaan.

Saavuttiin Luostolle lauantaina iltapäivällä. Kaikkialla oli autoja tuhottomasti, sillä Martin pilkki -tapahtuma oli houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Käytiin nopeasti hotellilla nappaamassa mökin avain ja suunnattiin laukkuja purkamaan. Päätimme lähteä heti ulkoilemaan. Lumikenkävuokraamon kautta suunnattiin metsään. Mentiin autolla Ukko-Luoston P-paikalle, josta pääsi suoraan lumikenkäreitille. Räntää sateli ja keli oli harmaa, mutta mieli oli iloinen. Metsässä oli rauhallista, eikä muita ihmisiä näkynyt.


Lampivaaran laavulle saavuttuamme sytytettiin heti makkaratulet. Puut olivat märkiä, mutta pienen savustuksen jälkeen rupesi liekkikin näkymään. Odotellessa kävin etsimässä vuoden ensimmäisen geokätkönkin. Muutama hiihtäjä ohitti laavun, mutta eivät pysähtyneet tulistelemaan. Makkarat syötyämme oli aika laittaa lumikengät takaisin jalkaan ja suunnata paluumatkalle. Laavulta reitti suuntasi takaisin päin Pikku-Luoston yli. Huipulla tuuleteltiin ja ihmeteltiin maisemaa. Jossain kaukana näkyin auringonlaskun sävyjä, mutta muuten pysyi keli harmaana.



Ennen parkkipaikkaa löysimme ametistikaivoksen lumipendolitkin uinumasta. Reippaan retken päätteeksi sauna maistui.


Seuraavana päivänä yritimme päästä ladulle, mutta pitoa ei ollut nimeksikään. Muutaman kokeilun jälkeen luovutimme ja lähdimme lumikenkäilemään. Suuntasimme laskettelurinteen vierestä reitille, joka suuntasi Ukko-Luoston yli kohti Torvisen majaa. Reitti oli todella raskas ja pisti sydämen pamppailemaan ihan tosissaan. Jalat rupesivat harmittavasti kipeytymään vaelluskengissä ja tunturilta laskeutuminen oli aika inhottavan tuntuista. Maisemat olivat kuitenkin kauniita, joten ei sitä tullut koko ajan harmiteltua, varsinkin kun perillä odotti vaahtokarkkikaakaot.



Suloinen Torvisen maja
Rinteeseenkin päästiin reissulla. Suksi luisti ladulla edelleen liikaa, mutta onneksi suksia voi muuallakin. Koko Luostohan hiljeni sunnuntaina, kun pilkkijät lähtivät pois, joten rinteessäkin oli ruhtinaallisesti tilaa. Aurinko paisteli kauniisti, eikä laskettelutaidotkaan olleet ruostuneet pitkän tauon aikana. Päivälippujen ansiosta vierähti useampi tunti mäessä.


Maisemia Kantarinteeltä katsottuna.

Tauolla rinneravintolassa. :)

Reippailujen lisäksi otettiin vähän rennomminkin ja käytiin poroja rapsuttelemassa. Kopara on tuttu paikka entuudestaan ja mukava oli käydä siellä taas. Poropuistossa pääsee omassa rauhassa ihastelemaan ja syöttämään kauniita sarvipäitä.




Innokkaat syömärit seurasivat tiiviisti aidan vierellä ja rapsuteltavaksikin suostuivat. Yksi poro kyllästyi odottelemaan ja hyppäsi komealla loikalla aidan yli. Yritti availla ruokalaatikkoja itsekseen, mutta se ei oikein onnistunut ilman käsiä.




Tiistaina pääsimme vihdoin ladulle. Haettiin kaupasta vanhaa kunnon liisteriä ja mies laittoi sukset toimintakuntoon. Tehtiin varovainen viiden kilsan lenkki, jos sukset olisivatkin lakanneet pitämästä kesken kaiken. Hyvin päästiin takaisin mökille. Ihana oli päästä ladulle pitkästä aikaa ja uudet suksetkin miellyttivät hiihtäjää. Tekniikka oli kyllä ensimmäisenä päivänä ihan hakusessa.


Viimeinen ilta Luostolla tiesi ulkona syömistä. Ravintola Vaiskossa nautittiin todella maukas kolmen ruokalajin illallinen. Laadukkaista raaka-aineista valmistetut annokset veivät kielen mennessään. Uusia makuelämyksiäkin tuli mm. kateenkorvan ja korvasienen muodossa. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, joten taas sai nauttia yksityisyydestä.

Luosto oli taas kerran mieluisa lomailupaikka. Luosto on rauhallinen, mutta tekemistä löytyy jokaiselle. Joskus olisi kiva tulla uudelleen lumettomana aikana retkeilemään. Vuonna 1998 viimeksi tullut ruska-aikaan seikkailtua näillä suunnilla ja siitä on melkoisesti aikaa.

Kommentit

Tillariina K. sanoi…
Porot ovat niin nättejä. Niillä on tosi sielukkaat silmät! :)
Teija sanoi…
Oioi tuttuja maisemia :) Pari viikkoa sitten samoja poroja käytiin koparassa rapsuttelees ja kuvankin oli ottanut samaisesta kyltistä! :) Pyhällä majoituttiin.
Daphnion sanoi…
Ovat kyllä suloisia otuksia. Ja ne syövät kädestä paljon nätimmin kuin esim. hevoset. Ei ole pelkoa, että hanska katoaa ruuan matkaan. :D
Daphnion sanoi…
Luostolle kannattaa aina matkustaa. :) Me poikettiin tällä kertaa Pyhällä vaan kaupassa ja luontokeskus Naavassa.

Suositut tekstit