Repovettä ja Verlaa

Lauantaina oli liiton järjestämä retki Repoveden kansallispuistoon ja Verlaan. Lähtijöitä oli vain 9 vaikka 20 olisi mahtunut mukaan. Toisaalta pienemmällä porukalla on aina kivempi mennä. Kaikki muut tunsivat toisensa, minä olin ainoa ensikertalainen.

Olisin toivonut aurinkoista ja lämmintä säätä, mutta harmaa ja ei-niin-kylmä sää kelpasivat ihan hyvin. :)

Repovedellä meitä oli vastassa mukava opas ja hirveä määrä hyttysiä. Arvatkaa kuka unohti taas hyttysmyrkyt?!

Porukka tutkailee karttaa ja päivän reittiä.

Repoveden kansallispuisto on perustettu vasta 2003, mutta sillä on jo pitkät perinteet yhtenä Suomen suosituimpana retkikohteena. Maisemat alueella koostuvat kauniista metsistä, komeista kallioista ja kirkkaista järvistä. Me saavuimme alueelle Lapinsalmen sisäänkäynnin kautta, joka on retkien suosituin aloituspaikka.

Heti alkuun pääsimme ylittämään riippusiltaa (!!), joka oli aivan mahtavaa. Olen aina haaveillut sellaisesta, ei vaan ole tullut paljoa riippusiltoja vastaan.


Riippusillalta oli komea 9 metrin pudotus. Osalta taisi mennäkin nenä valkoiseksi sillan huojuessa korkeuksissa. :)

Retken kahvit olivat katettu kauniisiin rantamaisemiin. Retken ruokapuolesta vastasi KymiSunin pirteä Riitta Noriola-Eskola. Kahvipaikalla meitä odotti lohisämpylät ja toscakakku. Meikäläinen taas oli fiksuna tyttönä ilmoittanut etukäteen ruokavalioksi vähälaktoosisen, mutta unohtanut mainita, ettei syö kalaa. Tai kyllähän mä kalaa syön, mutta valikoiden. Sämpylöissä oli siis pelottavaa graavilohta, mutta rohkeasti söin, eikä se nyt niin pahalta maistunut, kun ei tarvinut paljaaltaan syödä.


Kahvitauon jälkeen jatkoimme vaeltamista kohti Kuutinkanavaa. Matkan varrella oli komeita maisemia ja kivikkoisia mäkiä. Metsässä tuoksui hyvältä kun hieman kostea sää ja hyttysetkään eivät häirinneet kun pysyi liikkeessä. Pysähtyessä ne kyllä hyökkäsivät kimppuun ja iskivät verenhimoisina kimppuun. Hiusrajasta ja niskasta tulikin äkkiä kauniin muhkurainen ja kutiavainen. Ensi kerralla mä muistan sen hyttysmyrkyn!



Kuutinkanavalla meitä odottikin ruokailu. Ruuan valmistumista odotellessa tutkailtiin noin 300 metriä pitkää uittoränniä, jonka avulla puut uitettiin Tervajärvestä Kuutinlahteen. Viimeisin uitto tässä 1912 valmistuneessa rännissä suoritettiin 1968 kesällä.
 
Ränni oli jokunen vuosi sitten tervattu Metsähallituksen harjoittelijoiden toimesta ja operaatioon oli kulunut yli 1000 litraa tervaa! Oli kuulemma ollut sotkuista puuhaa. :)

Riitta oli loihtinut meille maittavan aterian, joka oli katettu kauniisti Kuutinlahden rantaan. Tarjolla oli keitettyä perunaa, loimulohta (sekin maistui), hölskytyskurkkuja, salaattia, vesimelonia, voita, leipää, sitruuna-juustokakkua, viiniä yms. Ruoka maistuu ulkona aina paremmalta, mutta nyt se maistui ihan järkyttävän hyvältä ja retken ainoa vesisadekin osui juuri ruokailuun. Onneksi Riitalla oli meille sadeviitat. Siellä me mussutettiin onnessamme sapuskoja sateen ropistessa.

 Ruokapöytä kauniisti katettuna.

Ruokailun jälkeen suuntasimme vesille Kymijoki I:llä. Vähän oli hirmuista mennä puiseen jokiveneeseen niin isolla porukalla, mutta tunne helpotti heti kun päästiin liikkeelle.



Suuntasimme veneellä katsomaan Löppösen luolan kalliomaalausta. Maalaukset ovat osittain tuhoutuneet, mutta jäljellä on muutamia kuvia. 

 

Kalliomaalausten näkeminen oli todella vaikuttavaa. Olisi ollut hienompikin hetki, jos meikäläisellä olisi ollut silmälasit päässä, että olisi jtn tarkemmin nähnytkin. :) Mutta silti. Istuin vain hiljaa veneessä ja ihailin.

Hetken maalauksia ihailtuamme suuntasimme veneellä kohti bussia, joka odotti valmiina lähtemään kohti Verlaa.

Riippusillan mahan alla.

Veneestä päästyämme lähdimme melkein juoksujalkaa bussille, koska olimme hieman myöhässä aikataulusta ja Verlassa odotti opastettu kierros.
Verla on kaunis ruukkikylä pahvitehtaineen ja yksi Unescon maailmanperintökohteista. Verlassa käynnistä on tullut jo pitkään haaveiltua ja vihdoin se toteutui. Laura <3 ruukkikylät.

Museo-opastus alkoi lyhyellä dokumenttielokuvalla tehtaan arjesta 60-luvulla ja sen jälkeen aloitettiin kierros tehtaassa. 


 Verlan rakennukset ovat lumoavan kauniita. Tiiliarkkitehtuuri on koristeellista ja mielikuvituksellista. 
Niin ja museon sisällä ei saa kuvata..
 
 
 
 
Patruunan pytinki <3
 
Kierroksen ja omien tutkailujen jälkeen suunnattiin bussin keula kohti Mikkeliä. Päivä oli aivan mahtava, varsinkin kun Verlassa aurinkokin löysi meidät. 

Kommentit

Daphnion sanoi…
Ne oli kyl ihania =)
J. sanoi…
Aivan upeita rakennuksia!

Suositut tekstit